Cross Section
ETUSIVU UUSIN NUMERO TOIMITUS JA YHTEYDET
AIHEPIIRIT: Apologia Myytinmurtajat Tiede & Filosofia Usko & Teologia Yhteiskunta
Ihmiset & Vapaa-aika Kolumnit Novellit Ristin kilta -jutut NUMEROT 2006- IN ENGLISH

Seitsemän sinetin kirjakäärö

Raamatun Ilmestyskirja kertoo, ”mitä pian” tapahtuu. Sen ennustukseen lopun ajoista sisältyy näky seitsemällä sinetillä suljetusta kirjakääröstä. Kohtaammeko siinä Damokleen miekan, Gordionin solmun vai Pandoran lippaan? Onko ennustus taruja uskottavampi? [1]

Ennustuksessa Johannes näki valtaistuimen, ja Valtaistuimella istuvalla oli kirjakäärö [2]. Kirjakäärö oli suljettu seitsemällä sinetillä, sarjalla aitoustodistuksia – kuten roomalaisilla oli tapana tehdä testamentille. Sinetit voitaisiin avata testamentin tekijän kuoltua... [3]

Ensin ketään ei havaittu arvolliseksi avaamaan sinettejä. Tätä Johannes itki kovin. Maailmahan jäisi lopullisesti pimeyden ruhtinaan valtaan, jos ennustukset jäisivät täyttymättä. [4]

Viimein Teurastettu Karitsa otti kirjan Valtaistuimella istuvalta. Kuoleman Voittanut, kaiken Perillinen, havaittiin arvolliseksi avaamaan sinetit. Hänen hallinnassaan ovat maailman tapahtumat. [5]

Käärö oli kirjoitettu täyteen ”sisältä ja päältä”. Lävistikö teksti käärön, niin kuin kymmenen liitonsanaa lävistivät Talmudin mukaan kivitaulut? [6] Mestarin vertauksilla oli kaksi puolta: kaikki kuulivat, vain opetuslapsille selitettiin [7].

Sinetin irrottaminen merkitsi Kansojen Kuninkaan antaman testamenttimääräyksen toimeenpanoa; avaamisesta alkoi sinetillä vahvistetun näyn ja profetian täyttyminen [8]. Kirja avautui vaiheittain: kutakin sinettiä vastasi määrätty sinettiprofetia. Edellisen sinetin murtaminen oli ehto seuraavan avaamiselle.

Miten kirjakääröä saattoi lukea, ennen kuin kaikki sinetit oli murrettu? Oliko käärö läpinäkyvä, niin että sinetit sisältä näkyivät ulkopuolelle? Vai sijaitsivatko sinetit pergamentin ylälaidassa, tangon suuntaisten nauhalenkkien pidikkeinä? Ehkä pergamentti oli porrastettu niin, että käärörullan toinen pää oli toista paksumpi.

Porrastus havainnollistaa, kuinka täyttymään alkaneet ennustukset toteutuvat rinnan, samanaikaisesti, kunnes koittaa profetioiden yhtäaikainen päätös. Toteutuminen tapahtuu kahdessa vaiheessa: ennen Kuninkaan paluuta ja sen jälkeen; päätös on tuhatvuotisen rauhan ajan alkuhetki. Sinettiprofetiakokonaisuuden täyttymisen aikajänne on noin kaksituhatta vuotta.

”Milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?” kysyivät opetuslapset Mestariltaan [9]. Ennen kuolemaansa Testamenttaaja kertoi jälkisäädöksen sisällöstä lähimmille ystävilleen. Säädös sisälsi Kansojen Kuninkaan tuloon liittyvät ennustukset [10].

Selityspohjan kirjakäärön vertauskuville löydämme synoptisista evankeliumeista. Pääosa Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan taltioimista lopun ajan ennustuksista lausuttiin Öljymäellä, vastapäätä Jerusalemin pyhäkköä; pieni osa muualla [11]. Eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta kertomajärjestys on kaikilla näillä teoksilla sama.

Sinettiprofetiat jakautuvat kahteen osaan sisältäen neljä plus kolme eri aihetta. Neljää ensimmäistä sinettiä yhdistää neljä ratsastajaa. Näiden neljän profetian toteutuminen alkaa kutsuilla, jotka neljä olentoa kukin vuorollaan lausuvat ukkosenjylinän lailla. [12]

Onko kutsu osoitettu Johannekselle, ratsastajalle vai tulevalle Kuninkaalle? Ehkä niille kaikille. Kun Ilmestyskirjan lopussa Kirkasta Kointähteä kutsutaan kolmesti ja tässä neljästi, on odotus seitsenkertaisen täydellinen. [13]

Ratsastajat kuvaavat Jumalan tahdon toteuttajia [14]. Neljä on maan luku, ilmansuuntien määrän mukaan. Ratsastajat ”kuljeksivat maata” [15]. Sellaisina ne ovat toimineet maailmassa jo ennen Kuninkaan syntymää [16].

Ensimmäinen ratsu on valkoinen solakkakylki, ja sen selässä istuu Valkeus [17]. Ratsastaja on riistänyt pimeyden valtiaalta kuoleman ja tuonelan avaimet [18]. Vanha käärme on heitetty ulos taivaasta [19].

Riemuvoittajalle annettiin kuihtumaton voiton seppele [20]. Hän lähti kohti lopullisen voiton täyttymystä. Aseena Hänellä on jousi, joka on Jumalan sanan vertauskuva [21].

Jousen sanoma, evankeliumi, ”pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu” [22]. Kun ”pakanain täysi luku on sisälle tullut”, temmataan pyhät Herraa vastaan yläilmoihin [23]; sen jälkeen ”kaikki Israel on pelastuva” [24].

Juudan Leijonan ylösnousemisen jälkeisenä helluntaina (30 jKr.) seurakunta sai Pyhän Hengen voiman ja rohkeuden todistustehtävään [25]. Seurakunta asetettiin ikään kuin kunniaratsuksi, ja sanoma lähti leviämään kaikkeen maailmaan [26].

Tätä kirjoitettaessa evankeliumille on vielä täysin saavuttamattomia noin 2,5 % kaikista maailman etno-lingvistisistä ryhmistä. Maapallon väkiluvusta puolestaan on sanomasta tietämättömiä noin 25 %.

Öljymäkiprofetia alkaa varoituksella valkeuden jäljittelijöistä – ilosanoman vihollisista ja eksytyksistä – jotka vaanivat kuin käärmeet valkean ratsun tiellä [27]. Aiheeseen palataan rofetiassa vielä myöhemmin [28]. Valkoisen morsiusseurakunnan vastakohtana on portto, antiseurakunta (ks. CS 2011).

Ratsukuningas valkoisine sotajoukkoineen saavuttaa lopullisen voiton pimeyden valloista vihan ajan lopulla [29]. Sen jälkeen maa on oleva täynnä Herran tuntemusta [30].

Toinen hevonen on tulipunainen sotaratsu, pelottavasti korskuva liehuharja [31]. Ratsastaja on sotilas, jolle ”annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan”. Aseena hänellä on Jumalan antama suuri miekka, teräväksi hiottu, salamoitseva ja lisääntymiskykyinen. [32] Punainen on tulen ja veren väri [33].

Ennen Herran päivää näkyy verta ja tulta ja savupatsaita [34]. ”Te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista.” Kansa nousee kansaa ja valtakunta valtakuntaa vastaan, kun Jumala saattaa ne hämminkiin. ”Näitten täytyy ensin tapahtua, mutta loppu ei tule vielä heti.” [35]

Rooman valtakunnalla oli olemassaolonsa aikana useita sotia. Ensimmäinen sota Karitsan kuoleman jälkeen oli hyökkäys Britanniaan v. 43. Ensimmäinen juutalaissota käytiin v. 66–70. Sen yhteydessä oleva Jerusalemin valloitus ja siitä alkanut juutalaisten diaspora sisältyivät öljymäkiprofetiaan. [36]

Herran Sebaotin taivaaseen ottamisen jälkeen on maailmassa ollut satoja sotia; tätä kirjoitettaessa on käynnissä kahdeksan sotaa ja 22 konfliktia [37].

Viimeinen sota ennen uskovien ylöstempausta tullaan käymään kuudennen pasuunan soidessa [38]. Kuninkaan palattua vihan aika huipentuu Harmageddonin taisteluun tuhatvuotisen rauhan ajan kynnyksellä [39]. Suunsa miekalla punaviittainen Sotajoukon Päämies hävittää sodan jousen [40].

”Älköön sydämenne säikkykö - - kun maassa on väkivalta ja hallitsija hallitsijaa vastaan.” [41]

Kolmas hevonen on ruokakauppiaan musta ratsu. Ratsailla on kiskuri kädessään vaaka. Neljän olennon keskeltä kuuluu hintamäärittely: Päivän vehnäannos maksaa päivän palkan. Köyhän kansan ruokaa, ohraa saa kolminkertaisen määrän. [42]

Öljypuun ja viiniköynnöksen antia ei vahingoiteta. Sota vie viljelymahdollisuuden, mutta hoitamattomanakin tuottavien puiden anti jää jäljelle. [43]

Pula-aikana ruoan hinta on korkealla, ja normaali toimeentulo ei riitä perheen elättämiseen. Leivän tuki on murrettu, ravintoa täytyy säännöstellä, ja köyhtyneet, joiden muoto on ”nokea mustempi”, syleilevät tunkioita. [44]

Myös öljymäkiprofetian mukaan nälänhätää tulee monin paikoin [45]. Musta hevonen seuraa punaista: pula-aika sotaa [46]. Sodan lisäksi nälänhätää aiheuttavat mm. kuivuus ja tuholaiset [47]. Viimeisinä päivinä rikkaat jumalattomat kokoavat aarteita itselleen saattaen työmiehet riutumaan velkaorjuudessa [48].

Rooman keisari Claudiuksen aikana (41–54) tuli ”suuri nälkä kaikkeen maailmaan” [49]. Meidän tähtemme köyhäksi tullut profetoi, että ”köyhät teillä on aina keskuudessanne” [50]. Vuonna 2004 oli nälänhädästä kärsiviä noin 13 % maailman ihmisistä.

Sakariaan saamassa näyssä valkoiset hevoset seuraavat mustia: nälänhätä aiheuttaa ”Herran sanojen kuulemisen nälän”, eli kutsuu väkevästi ilosanoman äärelle [51]. Seurakunnan aarteita, syntien anteeksiannon viiniä ja Pyhän Hengen öljyä, eivät maailman kurssimuutokset turmele [52]. Omiaan Elämän Leipä elättää nälänhädän aikana, kunnes nälkää ei enää ole [53].

Neljäs ratsu on hallava, eli sairaan tai kuolleen ihmisen värinen. Ratsastajan nimi on kuolema ja sitä seuraa tuonela. Niille annettiin valta tappaa. [54] Jumalan neljällä kovalla tuomiolla – miekalla, nälällä, rutolla ja maan petojen kautta – niittää kuolema satoaan tuonelan kyltymättömään kitaan [55]. Tuomiot ovat samat, jotka kohtasivat Israelin kansaa sen luopumuksen tähden jo vanhan liiton aikana [56].

Neljäs ratsu seuraa toista ja kolmatta: kuolema sotaa ja nälänhätää. Myös ruttoa, tuhoisia kulkutauteja tulee monin paikoin. [57] Maan pedot kuvaavat maailman suurvaltoja tai hirmuvaltoja, jotka surmaavat ihmiselämän kuten metsän pedot aikoinaan israelilaisten hengen (ks. CS 2009) [58].

Laajalle levinneitä epidemioita esiintyi jo Rooman keisareiden Domitianuksen (81–96) ja Hadrianuksen (117–138) aikana. 100-luvun puolivälistä lähtien tuhoisat taudit koettelivat usein. Musta surma (1347–52) tappoi arviolta kolmanneksen Euroopan väestöstä. Tästä taudista maan pedot syyttivät ja vainosivat juutalaisia. Muita tuhoisia tauteja ovat olleet espanjantauti (1918–19), isorokko, tuhkarokko ja malaria.

Tappovalta rajoitettiin neljänteen osaan ”kuoleman varjon” maata. Näissä rajoissa on menneiden maailmansotien aikoinakin pysytty. Kuudennen pasuunan vitsauksessa tulee kuolemaan kolmas osa ihmisistä ja Harmageddonin taistelussa vielä suurempi osa. [59] Tautivitsauksia on oleva loppuun asti [60]. ”Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema” [61].

”Elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.” [62]

Neljä olentoa esiintyvät sinettien yhteydessä ilmeisesti samassa järjestyksessä, kuin missä heidät on aiemmin esitelty. Leijona viittaa Juudan Jalopeuraan, härkä sotaisaan puskijaan, ihminen maanviljelijään ja kotka raadonsyöjään. [63]

Viides sinettiprofetia valaisee osaa neljännestä: maan pedot hävittävät erityisesti Korkeimman pyhiä [64]. Alttarin alle vuodatetussa veressä näkyivät sielut, jotka oli surmattu Jumalan sanan ja saamansa todistuksen tähden [65]. Uskonsa tähden vangitulle Johannekselle näytettiin – ilmeisesti reaaliajassa – kaikki ennen profetian saamisen hetkeä (n. v. 95) tapetut vanhan ja uuden liiton aikaiset marttyyrit [66].

Veri huusi maasta pyhälle ja totiselle Valtiaalle [67]. Marttyyrit kysyivät, milloin Jumalan lupaama oikeudenmukaisuus toteutuu [68]. Heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vanhurskauden vaate, ja heitä kehotettiin pysymään levollisina, kunnes marttyyrien luku täyttyisi [69]. ”Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema” [70].

Ystävilleen Messias kertoi: ”Te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.” ”Älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä.” ”Kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen - - te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennen kuin Ihmisen Poika tulee.” [71]

Kristittyjen vainot alkoivat helluntaita seuranneen herätyksen jälkeen [72]. Keisari Neron hallituskaudella kristittyjä vainottiin syytettyinä Rooman kaupungin palosta (v. 64).

Tähän mennessä pedot ovat syöneet arviolta 70 miljoonaa kristittyä, näistä 45,5 miljoonaa 1900-luvulla. Nykyisin noin 250 000 kristittyä yli 60 maassa joutuu vuosittain eriasteisen uskonvainon kohteeksi.

Tätä kirjoitettaessa Israelin kansan ja kristittyjen elämään on kuulunut suuri ahdistus noin kahden tuhannen vuoden ajan [73]. Silti synkin pimeys on vielä edessäpäin [74].

Se koittaa seitsenpäisen pedon viimeisen pään tullessa valtaan ja viedessä Israelin valtiolta itsenäisyyden (ks. CS 2009). Se aika kestää noin kolme ja puoli vuotta; ”valittujen tähden ne päivät lyhennetään”. [75] Ja sitten pimentyvää iltaa ja keskiyötä seuraa kirkas aamu [76].

”Tämän minä olen puhunut teille, että, kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen. - - Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” [77]

Kuudennen sinetin avaamisen myötä havaitaan luomakunnassa määrätyt merkit, sarja erikoisia tapahtumia. Aurinko, kuu ja tähdet ovat ”merkkeinä osoittamassa aikoja” [78]. ”Maan ja taivaan muoto”, kun maa ja taivaitten voimat järkkyvät, herättää arvioimaan ”tätä aikaa” [79]. Luomakunta ja uskovat huokaavat synnytystuskissa ennen Kuninkaan paluuta [80].

Ensimmäisen merkin antoi Ilmestyskirjan ennustuksessa suuri maanjäristys. Myös Jeesuksen öljymäkiprofetian mukaan voimakkaita maanjäristyksiä tulee monin paikoin; lisäksi ”meri ja aallot pauhaavat”. [81]

Lissabonin maanjäristys 1.11.1755 on muistiin kirjatun historian laaja-alaisin ja Euroopan tuhoisin maanjäristys (8,7–9 Richteriä). Sen vaikutus havaittiin koko Euroopassa, Afrikan pohjoisosassa, Amerikan itärannikolla ja aina Intiassa asti.

Tällä alueella asui valtaosa tuon ajan diasporan juutalaisista ja kristityistä. Raamatun profetioita tulkitsemme ensisijaisesti Jumalan valittujen – Israelin kansan ja pakanakristittyjen – näkökulmasta.

Maanjäristyksestä kantautui valtava tsunami Amerikan itärannikolle asti. Uudessa Englannissa Pohjois-Amerikassa seurasi samana vuonna 18.11. noin 6,2 richterin (jälki)järistys. Etsikö Herra kansaansa tämän merkin kautta, kuten tulee tapahtumaan ennen Israelin kansan kääntymystä? [82]

Viimeisimmän kahden tuhannen vuoden aikana on maanjäristysten määrä maailmassa tihentyvästi kasvanut ja uusia voimakkuushuippuja mitattu.

Luomisen jälkeen maa on huojunut pelastushistorian käännekohdissa: liitonsanojen antamisen, Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen yhteydessä [83]. Maa tulee vielä järisemään ainakin silloin, kun uskovat temmataan ylös, kun Kuningas saapuu Öljyvuorelle ja kun seitsemäs vihan malja vuodatetaan [84]. Viimeisen maljan järistys tulee olemaan ihmiskunnan historian suurin.

Toinen ja kolmas merkki ovat auringon meneminen mustaksi kuin karvainen säkkipuku ja kuun muuttuminen kuin vereksi. Öljyvuorella kuultiin, että ”on oleva merkit auringossa ja kuussa”: ”aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa”. [85] Pietari lainasi Jooelia: ”aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi” ennen Herran päivää [86].

Egyptiä kohdannut yhdeksäs vitsaus (n. 1400 eKr.) oli kolme päivää kestänyt pimeys. Pimeys oli paikallinen; viereinen israelilaisten alue oli valoisa [87].

Pimeä päivä 19.5.1780 Uudessa Englannissa oli maailman laaja-alaisin ja huomattavin pimeyskausi Egyptiä kohdanneen vitsauksen jälkeen. Sitä seuraavana yönä, kun pimeänä ollut täysikuu tuli keskiyön jälkeen näkyviin, se oli veren värinen.

Neljäs merkki on taivaan tähtien putoaminen maahan; ne varisevat niin kuin raakileet viikunapuusta kovan tuulen sitä pudistaessa. Jo Jesaja ennusti, että kaikki taivaan ”joukot varisevat alas, niin kuin lehdet varisevat viinipuusta, niin kuin viikunapuusta raakileet.” Öljymäkiprofetian mukaan on oleva merkit tähdissä: ”tähdet putoavat taivaalta”. [88]

Leonidien meteoriparvi aiheutti 13.11.1833 muistiin merkityn historian suurimman ja laajimmin havaitun tähtisateen. Se näkyi koko Pohjois-Amerikassa taivaankannen laelta kaikkiin taivaanrannan suuntiin virtaavana valtaisana valoputouksena neljän tunnin ajan.

Sekä viiniköynnös että viikunapuu ovat Israelin kansan vertauskuvia – samoin valoperhe: aurinko, kuu ja tähdet [89]. Viikunapuuhun ilmestyy kevätviikunoita ennen puun puhkeamista lehteen. Keväinen rajuilma pudistaa raakileet helposti maahan. [90]

Jo siitä lähtien, kun Espanjan juutalainen Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan (1492), oli maahan, mm. Uuden Englannin alueelle, muuttanut juutalaisia siirtokuntia. Vuosien 1880 ja 1914 välillä tapahtui historian valtavin exodus: Amerikkaan muutti 22 miljoonaa siirtolaista.

Juutalaisten muuttoaallot seurasivat tsunamin tavoin vanhassa maanosassa järisseitä vainoja. Amerikasta toivottiin kansalle uutta Luvattua maata. Atlantin ylitti neljännes (2,5 milj.) kaikista tuon ajan juutalaisista.

Kuitenkin taivaan kolme todistajaa olivat puhuneet: Pimentynyt aurinko kertoi kohdemaan olevan "toinen Egypti" ja ennusti mustalla karvaisella säkkipuvullaan tulevasta onnettomuuden ajasta. Kuu puhui verenvuodatuksesta. Vain tähdet loistivat pudotessaan ”lupausten maahan”. [91]

Ennätysexoduksen aikoihin 1800 vuotta kuivana olleeseen viikunapuuhun virkosi tuoreita oksia: Theodor Herzl sytytti liekkiin juutalaisvaltion aatteen, ja Eliezer Ben-Jehuda elvytti heprean kansankieleksi.

Viikunapuu varisti raakile-maahanmuuttajat Palestiinaan vainomyrskyjen, Venäjän ja Euroopan pogromien, seurauksena (muuttoaallot 1881–1939). Seuranneen holokausti-myrskyn (1938–45) arvellaan ravistaneen – hallavan hevosen kiitäessä – maan petojen suihin kolmanneksen (6 miljoonaa) kaikista tuon ajan juutalaisista. [92]

Öljy- ja viikunapuiden vuorella kerrotun vertauksen mukaan kesä on lähellä, kun viikunapuu ja muut puut puhkeavat lehteen [93]. Valtion itsenäistymisessä 1948 nähdään Israel-puun puhkeaminen lehteen. 1900-luvun aikana puhkesi lehteen
n. 75 % kaikista nykyisistä itsenäisistä valtioista. ”Kesällä” koittaa Jumalan valtakunnan aika.

Vielä tullaan näkemään ihmeitä taivaan valoissa, ainakin neljännen pasuunan sekä neljännen ja viidennen maljan yhteydessä, sekä silloin, kun ”Herra sitoo kansansa vammat” [94].

Viides merkki on taivaan väistyminen niin kuin kirja, joka kääritään kokoon [95]. Öljypuristamon vuorella kuultiin, että ”taivaitten voimat järkkyvät” [96]. Kreikan ilmestys-sanaa vastaava paljastaa-verbi merkitsee kirjaimellisesti verhon poistamista, esimerkiksi näyttämön esiripun avaamista [97]. Kun taivas pergamenttina kääritään rullalle, niin Hänen, josta kirjakääröön on kirjoitettu, nähdään ”tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella” [98].

Kuudes merkki moninkertaistaa ensimmäisen: kaikki vuoret ja saaret siirtyvät sijoiltansa. Tämä tulee toteutumaan viimeisen maljan vuodattamisen seurauksena. [99]

Seitsemänneksi kerrotaan seitsemän ihmisryhmän reaktiosta Jumalan ja Karitsan vihan suurena päivänä [100]. Maan ihmiset rukoilevat armokuolemaa vuorilta ja kallioilta ja kätkeytyvät maan piilopaikkoihin [101]. Heillä on Aadamin ja Eevan lapsina Luojansa lymyämisen taito [102].

Silloin ”ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa”. Viidennen pasuunan päivinä ”he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä”. Ajallinen kuolema on parempi kuin iankaikkinen kadotus. [103]

”Jumala on meidän turvamme - - Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi.” [104]

Kun sinettiprofetiasta siirrytään seuraavaan, palstatila kasvaa, kuvaus tarkentuu ja tapahtumien eteneminen tihentyy. Seitsemäs sinettiprofetia sisältää seitsemän pasuunaprofetiaa [105]. Öljyä vuotavalla vuorella Voideltu rajoittui kuvaamaan viimeisestä sinettiprofetiasta seitsemättä pasuunaprofetiaa. Jumalan viimeisen, suuren pasuunan soidessa Ihmisen Poika tulee takaisin... [106]

”Vartija, mikä hetki yöstä on?” Tätä kirjoitettaessa neljä apokalyptistä hevosta kiitää taivalta ahmien, marttyyrien veri virtaa ja maa järisee... Lukkona odottaa vielä seitsemäs sinetti murtamistaan... ”Jos vielä kyselette, niin kyselkää...” [107]

”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” [108]



Numeroidut (painetun artikkelin sisältämät) viitteet


Yleiset lähteet


Borchsenius, P: Pitkä vaellus 1 & 2.
Ingman, U. & Ahola, S.: Valittu vainottu kansa.
Mäkelä, R.: Ilmestyskirja nyt!
Schneller, L: Tunnetko Pyhää maata?
White, E. G.: Alfa ja Omega 7.
Wikipedia – vapaa tietosanakirja.


Viitteet Raamattuun ja VT:n apokryfikirjoihin


[1] Dan. 8:26; 1.Tim. 1:4; Ilm. 1:1. [2] Ilm. 5:1. [3] Hebr. 9:16–17. [4] Ilm. 5:4. Vrt. Jes. 29:11. [5] Dan. 2:21; Room. 6:9; Hebr. 1:2; Ilm. 5:5–9. [6] 2.Ms. 32:15. Talmud–viite: Shabbat 104a. [7] Mark. 4:10–13,34. Vrt. Dan. 12:10. [8] Dan. 9:24. Vrt. 2.Kor. 3:14. [9] Matt. 24:3. Vrt. Mark. 13:4; Luuk. 17:20; 21:7. [10] Jes. 46:10; Luuk. 19:12; Joh. 15:15; Ilm. 15:3.

[11] Matt. 24; Mark. 13; Luuk. 21; Vrt. Luuk. 19:37–44; Ap.t. 1:4–12. [12] Ilm. 6:1,3,5,7. [13] Ilm. 22:17 20. [14] 2.Sam. 24:12–15; Job 2:10; Ps. 103:21; Jes. 31:2; 45:7; Valit. 3:38; Siir. 39:29–31. [15] 1.Aik. 9:24. [16] Sak. 1:8–11; 6:7; Hab. 3:8,15. [17] Snl. 30:31; Joh. 1:9; Ilm. 6:2. [18] 2.Tim. 1:10; Hebr. 2:14; Ilm. 1:18. [19] Joh. 12:31; Ilm. 12:7–9. [20] Matt. 27:29; Kol. 2:15; 2.Tim. 2:5; 1.Piet. 5:4.

[21] Jer. 9:3; Hab. 3:9; Joh. 20:22. [22] Matt. 24:14. Vrt. Mark. 13:10; Luuk. 21:13. [23] Mark. 13:27; Rm. 11:25; 1.Ts. 4:17. [24] 5.Ms. 4:30; Rm. 11:26. Vrt. Matt. 10:23b. [25] Ap.t. 1:8; 4:31. [26] Mark. 16:20; Ap.t. 8:4; 19:10; Kol. 1:6. Vrt. Tuom. 5:9–11; Est. 8:14; Sak. 10:3; 2.Piet. 3:12a. [27] Matt. 24:4–5; Mk 13:5–6; Luuk. 21:8. Vrt. 1.Ms. 49:17; Luuk. 11:35; 2.Kor. 11:13–15. [28] Matt. 24:11,12,23–26; Mark. 13:21–23. Vrt. Luuk. 17:23. [29] Snl. 21:31; Ilm. 19:11–14. [30] Jes. 11:9; Hab. 2:14.

[31] Job 39:22–28; Ilm. 6:4. Vrt. Naah. 2:3. [32] Job 40:14 *; Hes. 21:3–16 *. Vrt. Hes. 38:4. [33] Vrt. Hes. 38:22. [34] Jooel 2:30–31 *. Vrt. Ap.t. 2:19–20. [35] 2.Aik. 15:5–6; Matt. 24:6–7; Mark. 13:7–8; Luuk. 21:9–10. [36] Matt. 24:2,15–21; Mark. 13:2,14–19; Luuk. 21:6,20–24. Vrt. Luuk. 19:41–44. [37] Vrt. Jer. 25:29. [38] Ilm. 9:13–19. [39] Ilm. 16:14,16; 19:19. [40] Joos. 5:15; Ps. 46:10; 76:4; Jes. 9:4; Sak. 9:10; Ilm. 19:13,15.

[41] Jer. 51:46. [42] 3.Ms. 25:37; 5.Ms. 23:19 *; Neh. 5:2–8; Ilm. 6:5–6. [43] 5.Ms. 20:19–20; Tuom. 6:4. Vrt. 3.Ms. 25:6; Jes. 7:22. [44] 3.Ms. 26:26; Jes. 3:1; Valit. 4:5,8; Hes. 4:16–17; 14:13. Vrt. Job 5:20,22. [45] Matt. 24:7; Mark. 13:8; Luuk. 21:11. [46] Valit. 4:9. [47] Jer. 14:4; Jooel 1:4. [48] Jaak. 5:1–5; Ilm. 18:11–15. Vrt. Luuk. 21:34. [49] Ap.t. 11:28. [50] Matt. 26:11; 2.Kor. 8:9. Vrt. 5.Ms. 15:11.

[51] Aam. 8:11; Sak. 6:6,8. [52] Matt. 26:28; 1.Joh. 2:20. [53] 2.Kun. 8:1; Ps. 33:19; 37:19; Joh. 6:48; Ilm. 7:16. [54] Ilm. 6:8; Vrt. Dan. 10:8. [55] Ps. 37:2; Jer. 15:2–3; Hes. 14:21. [56] 3.Ms. 26:14–33; 5.Ms. 32:24–25. [57] Luuk. 21:11. Vrt. Hab. 3:5. [58] 3.Ms. 26:22; Hes. 38:13. [59] Jes. 9:1; 13:12; 24:6; 66:16; Ilm. 9:15,18; 19:21. [60] Hes. 38:22; Sak. 14:12; Ilm. 16:2; 21:4.

[61] 1.Kor. 15:26. [62] Fil. 1:21. [63] Ilm. 4:6–7; 5:5; 5.Ms. 33:17; 1.Ms. 2:15; Matt. 24:28. [64] Dan 7:21, 25; 8:10; Ilm. 11:7; 13:7; 20:4. [65] 3.Ms. 4:30; 17:11; Ilm. 6:9. [66] Matt. 23:35; Hebr. 11:37; Ilm. 2:13. [67] 1.Ms. 4:10. [68] 4.Ms. 35:33; 5.Ms. 32:43; Ps. 79:10–12; Luuk. 18:7; Ilm. 6:10. [69] Ilm. 6:11. Vrt. 1.Ms. 15:16; Hebr. 11:40. [70] Ps. 116:15.

[71] Matt. 10:16–23; 24:9–10; Mark. 13:9, 11–13; Luuk. 12:4, 51–53; 21:12–19; Joh. 16:2. [72] Ap.t. 4:3; 5:18,40; 6:12; 7:59; 8:1; 9:1–2. [73] Neh. 9:37; Matt. 13:21; Ap.t. 14:22; 1.Kor. 12:26; 2.Kor. 2:4; Hebr. 10:33; Ilm. 7:14. [74] Dan. 12:1; Matt. 24:21. [75] Matt. 24:22; Mark. 13:20. Vrt. Luuk. 18:8b. [76] 1.Ms. 1:5b; Room. 13:12. [77] Joh. 16:4,33. Vrt. Joh. 14:27. [78] 1.Ms. 1:14; Ps. 104:19; Siir. 43:6. [79] Luuk. 12:56; 21:26. Vrt. Job 9:5–7; Miika 3:6, 7; Naah. 1:5. [80] Room. 8:22–23.

[81] Matt. 24:7; Mark. 13:8; Luuk. 21:11,25; Ilm. 6:12. [82] Vrt. Jes. 29:6. [83] 2.Ms. 19:18; Ps. 104:8; Matt. 27:51; 28:2. [84] Jes. 24:18–20; Sak. 14:4–5; Ilm. 11:13; 16:18–20. [85] Matt. 24:29; Mark. 13:24; Luuk. 21:25; Ilm. 6:12. [86] Jooel 2:31 *; Ap.t. 2:20. [87] 2.Ms. 8:22 *; 10:21–23; Ps. 105:28. Vrt. Hes. 30:18; 32:7–8. [88] Jes. 34:4; Matt. 24:29; Mark. 13:25; Luuk. 21:25; Ilm. 6:13. [89] 1.Ms. 15:5; 37:9; Jes. 5:7; Hoos. 9:10; Ilm. 12:1. [90] Vrt. Jes. 28:2,4; Jer. 24:2–7; Miika 7:1; Mark. 11:13; Luuk. 13:6–9.

[91] Ps. 19:2–4; Jooel 1:13; Aam. 8:10. [92] Vrt. Jes. 30:16. [93] Matt. 24:32–33; Mark. 13:28–29; Luuk. 21:29–31. Vrt. Matt. 21:17–19. [94] Jes. 30:26; Ilm. 8:12; 16:8–10. [95] Ilm. 6:14a. Vrt. Jes. 34:4; Hebr. 1:12. [96] Matt. 24:29; Mark. 13:25; 14:32; Luuk. 21:26. [97] Ilm. 1:1. Vrt. Jes. 64:1a *; Ilm. 11:19; 19:11. [98] Ps. 40:8; Matt. 24:30; 26:64; Mark. 13:26; Luuk. 21:27; Joh. 5:39,46. [99] Ilm. 6:14b; 16:20. Vrt. Jes. 64:1b *. [100] Ilm. 6:15–17. Vrt. Ilm. 1:7; Jes. 13:9.

[101] Jes. 2:19, 21; Hoos. 10:8; Luuk. 23:30. [102] 1.Ms. 3:8. [103] Luuk. 21:26; Ilm. 9:6. Vrt. Matt. 10:28; Jer. 8:3. [104] Ps. 46:2–4. [105] Ilm. 8–11. [106] 5.Ms. 32:13; Matt. 24:27, 30–31; Ap. t. 1:11–12. Vrt. Luuk. 17:24; 1.Kor. 15:52; 1.Ts. 4:16; Ilm. 10:7; 11:15–17. [107] Jes. 21:11–12. Vrt. Dan. 12:4,9. [108] Luuk. 21:28.

*) Viitteet 32, 34, 42, 86, 87, 97 ja 99: Jaenumeroinnissa eroja käännösten välillä. Tässä jakeet KR 1933 mukaan. Käännöksiä voi vertailla osoitteessa http://raamattu.uskonkirjat.net/









































   

Teksti: Risto Syrjä
Kuva: Julius Schnorr von Carolsfeld

Kirjakäärön porrastus havainnollistaa, kuinka täyttymään alkaneet ennustukset toteutuvat rinnan, samanaikaisesti, kunnes koittaa yhtäaikainen päätös. Täyttymisen aikajänne on noin 2000 vuotta.