Pääkirjoitus 2011

Tästä syystä kristittyjen tulisi kuunnella Paavalia ennen Jeesusta

Jeesuksen sanat evankeliumeissa ovat Raamatun tärkein osa, ja niiden valossa tulkitaan, mitä Raamatun muut opetukset tarkoittavat. Tähän periaatteeseen yhtyy luultavasti suurin osa meistä – niin arvokonservatiivit kuin arvoliberaalit, jopa riippumatta siitä, kuka on kristitty ja kuka ei.

Tavallisesti Jeesuksen moraalisista puheista erityisen tärkeänä pidetään Vuorisaarnaa (Matt. 5–7).

Harvat huomaavat, että periaate ”Jeesus ensin” jää ristiriitaiseksi sen kanssa, mitä ihmiset todellisuudessa uskovat ja miten he elävät. Jeesuksen mukaan Mooseksena lakia – eli Vanhan Testamentin ankaria pyhyys- ja puhtaussääntöjä – täytyy nimittäin noudattaa viimeisintä yksityiskohtaa myöten (Matt. 5:17–20). Erityisen ironista on, että vaatimus löytyy Vuorisaarnasta.

Saako siis Jeesuksen sanoista valikoida mielensä mukaan ne osat, joita tulee noudattaa, ja ne, joita ei tarvitse? Kritiikki kohdistuu yhtä tiukasti arvokonservatiiveihin kuin arvoliberaaleihin, sillä Jeesuksen oikeaoppisia seuraajia hurskastelevat olevansa kaikki, mutta Mooseksen lakia ei noudata kukaan.

Ristiriita esiintyy myös Uudessa Testamentissa itsessään. Paavali ja muut apostolit nimittäin irtisanoutuivat Mooseksen laista – Jeesuksen vastaisesti (Ap.t. 15:1–29; Room. 10:4; Gal. 5:18).

Tämä ei tarkoita, ettei olisi mahdollista muodostaa malleja, jotka rakentavat moraaliteologiasta kokonaisuuden sortumatta epäloogisuuksiin. Ongelma on se, että jokainen kristillinen tunnustuskunta ja koulukunta on keksinyt oman ratkaisunsa.

Selitysten paljoudesta kertoo Jaripekka Juhala artikkelissaan Miksi kristityt eivät noudata kaikkia Raamatun käskyjä?.

Ratkeaisiko ristiriita, jos Jeesus ensin -periaatteesta luovutaan ja apostolien moraalinen opetus nostetaan tärkeämpään asemaan kuin Jeesuksen? Ajatus kuulostaa röyhkeän epäpyhältä, mutta Raamatusta löytyy sille perusteita, jotka teesin vastustajienkin pitäisi ottaa vakavasti.

Ensiksikin Jeesus itse väitti tulleensa maailmaan yksinomaan juutalaisia varten (Matt. 15:21–28, 10:5–6). Hänen opetuslapsensa yllättyivät valtavasti kuullessaan, että evankeliumia sai julistaa myös pakanoille (Ap.t. 10:1–11:21, Ap.t. 15:1–29). Jos Jeesus olisi osoittanut puheensa myös ei-juutalaisille, miksi he olisivat hämmästyneet?

Lisäksi Paavalin mukaan evankeliumi kaikkien kansojen pelastuksesta ilman Mooseksen lakia oli ennen Jeesuksen ylösnousemusta salaisuus, jonka Jumala yksin tiesi (Room. 16:25–26; 1.Kor. 2:7–10; Ef. 3:1–11; Kol. 1:24–27).

Niinpä näyttää siltä, että vasta apostolien opetus – tai Jumalan heille antama ilmoitus – oli tarkoitettu ei-juutalaisten noudatettavaksi. Jeesuksen puheet tulee tulkita apostolien, erityisesti Paavalin, kautta.

Yleismaailmallista arvoa tällä esimerkkiratkaisulla ei kuitenkaan ole, kuten todettu. Se soveltaa niin sanottua dispensationalistista teologiaa (selitys: ks. esim. Juhalan teksti), jonka monet toiset koulukunnat hylkäävät kokonaan.

Yhtenäisen linjan puute muistuttaa Juhalan löytämää hämmentävää ongelmaa: lain tulkinnan historiaa kristinuskossa ei ole koskaan laajamittaisesti tutkittu.

Näyttääkin siltä, että kysymys moraaliteologiasta on samanlainen riita-asia kuin alkukirkossa oli kiista Jumalan kolminaisuudesta ja uskonpuhdistuksen aikaan kiista pelastuksen ehdoista. Täsmällinen teologia tulee määritellyksi vasta, kun kristityt riitautuvat opista tai oikeista elämäntavoista – joko keskenään tai kilpailevien liikkeiden kanssa.

Moraalin osalta tähän kului 1900 vuotta: viime vuosisadalle asti moraalin käytännöllistä tulkintaa pidettiin itsestään selvänä.