Ilmestyskirjan porton historia ja salaisuus

Olemme aiemmin käsitelleet Raamatun Ilmestyskirjassa mainittua seitsenpäistä petoa ja sen päiden merkitystä (Cross Section 2009). Laajennamme tätä aihepiiriä tutkimalla pedon selässä istuvaa porttoa. Pedon vaiheisiin liittyen käymme läpi huoran historian, nykyisyyden ja tulevaisuuden sekä vertauskuvan merkityksen.

Useat Raamatun kuvaukset portosta saattavat suoruudessaan tuntua nykylukijastakin järkyttäviltä, jopa pilkkaavilta [1]. Ne kuvaavat uskollisen Aviomiehen – Jumalan – tuntoja, kun Hänen rakkaansa – ihminen – on Hänelle uskoton [2]. Kärki kohdistuu ihmisen uskottomuuteen, ei sukupuoleen.

Voimakkaiden kielikuvien tarkoituksena on herättää ihminen näkemään oma hengellinen tilansa, murehtimaan sitä ja palaamaan Luojan luo, uudistavaan rakkaussuhteeseen. Kamalan naisen vastapainona kulkee Raamatussa ylistettävän vaimon kertomus; aiheemme rajoittuu edelliseen [3].

“Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion - - sanon sinulle tuon naisen salaisuuden.” [4]

HISTORIA: PORTTO JA PEDON KUUSI PÄÄTÄ

Ensisuudelmasta paratiisin hedelmäpuun alla sai portto syntynsä. Kielletty makeus kielensä alla se piiloutui viilenevän illan varjoihin ja verhosi alastomuutensa viikunapuun lehdillä. [5]

Paratiisin ulkopuolella se nainen kulki Kainin tietä: uhrasi sopimattomalla tavalla, tappoi vanhurskaan veljensä ja rakensi ensimmäisen kaupunkinsa. Luopiojättiläisineen se turmeli maan pahuudella: moniavioisuudella, kostolla, väkivallalla... [6]

Vedenpaisumuksen jälkeen viininnauttija kiipesi vastasyntyneen pedon selkään ja rakensi maailman ensimmäisen valtiaan keralla suurkaupunkien ketjun, kehityksen verkoston, johon kuuluivat mm. Baabel, Assuria ja Niinive [7]. Ensi kerran Baabelin torni tavoitteli epäjumalan porttina taivasta, nimeä ihmisen omalle itselle, kaikkien kapinoitsijoiden ykseyttä... [8]

Kansojen hajaannuksen tapahduttua kasvoi seitsenpäiselle pedolle ensimmäinen pää – Egypti. Portto viihtyi puutarhoissa, Niilin suistossa ja Jordanin lakeudella. Sen julkirietas vaellus oli irstainta Sodoman ja Gomorran alueen kaupungeissa, yltäen luonnottomiin lihanhimoihin [9].

Janneksen ja Jambreksen noitaparina ovela velhotar vastusti taioillaan Israelin kansan vapautusta Egyptistä [10]. Pedon ensimmäinen pää tukehtui Kaislamereen, mutta portto hiipi kivijumalineen israelilaisten vaeltavaan joukkoon sekakansana ja ikävöi yhä rakastamansa pedon päätä [11].

Egyptiin kaivaten turhanpäiväinen napisi erämaassa Moosesta vastaan ja mässäili viiriäisillä, palvoi kurittomuuden vallassa kultaista vasikkaa, toi suitsukkeena vierasta tulta Herran eteen sekä himoitsi itselleen valtaa ja pappisvirkaa [12].

Hämähäkkinainen sai tietäjä Bileamin rakastumaan vääryyden palkkaan, ja näin se kutoi eksytyksen verkon Israelin kansalle saattaen sen irstailemaan baal-peorin palvonnassa [13]. (Epäkunnioituksesta häpeäjumalia kohtaan kirjoitamme niiden alhaiset nimet pienellä alkukirjaimella [14].)

Tuomarien hallitessa itsenäistä Israelia harjoitti portto papinvirassa haureutta ja mässäsi rasvaista uhrilihaa Herran temppelissä Silossa [15]. Kuvainpalvoja veisti ja valoi kotijumalia ja teki epäjumalien karsikoita eli lehtoja [16]. (Kuten tekele, niin tekijäkin: naurettava linnunpelätin kurkkumaalla! [17]) Rakkautensa kohteilta se nainen rukoili pelastusta [18]. (”Pelastuukohan se, joka tällaista tekee?” [19])

Kuningas Salomon aikana teki portto huorin Egyptin kanssa. Salomon vaimon lisäksi Israeliin tuotiin Herran sanan vastaisesti egyptiläisiä hevosia ja vaunuja sekä vuosittain – pedon luvun mukaan – 666 talenttia kultaa. [20]

Lopulta kieroilija taivutti muukalaisvaimojen kautta Salomon seuraamaan näiden epäjumalia [21]. Kun ketut pääsivät viinitarhaan, niin Israelin valtakunta jakaantui eteläiseen Juudaan ja pohjoiseen Israeliin [22].

Juudassa lumoojatar poltti uhreja nehustan-käärmeelle [23]. Kuningas Omrin tyttären Ataljan johdolla ryöstäjätär murtautui Jumalan huoneeseen ja käytti temppelin pyhät lahjat baalin palvontaan [24].

Noihin, profeetta Jesajan aikoihin kevytmielinen kulki ovelasti keimaillen ja hajuvoiteilleen tuoksuen lempeä etsiessään – yllään lukuisat koristukset [25].(Kertoikohan kuvastin kaunottarelle totuutta [26]: ”Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla.” [27])

Pyhänä itseään pitävä kaunotar asui haudoissa ja yöpyi salaisissa paikoissa [28]. (Eikö Herra näe? [29]) Se uhrasi puutarhoissa gadille ja menille, söi saastaisia hiiriä ja inhottavaa sianlihaa [30]. (Gastronomisen sikamakeeta ja hiirenhauskaa! [31]) Portoksi tuli uskollinen kaupunki, Jerusalem täyteen idän menoa [32].

Kuningas Aahaan aikana verenimijä uhrasi viattomia ihmislapsia riivaajille, rakensi pakanallisen alttarin Jerusalemin temppeliin ja sulki temppelin ovet [33]. Se turvasi Assurin kuninkaaseen, himoitsi sen pulskasti puettuja, komeita ratsumiehiä ja antoi rakastajalleen Herran temppelin aarteet [34].

Pohjoisvaltiossa irstailijatar pystytti portonpalkoillaan kultaisen vasikan suudeltavakseen Beeteliin ja toisen Daaniin sekä muita patsaita ja karsikkoja lukuisille uhripaikoille [35]. Kaikilla korkeilla kukkuloilla ja kaikkien viheriäin puitten alla – sillä niiden varjo on suloinen – se metsänpeikkoineen porttona virui ja himosta hehkui [36]. (Missäpä ei olisi sitä maattu? [37])

Porttovaimo sikisi koiria eli haureellisia pyhäkköpoikia, asetti virkaan uhrikukkulapappeja ja keksi oman uhrijuhlan uusine ajankohtineen [38]. Sen profeetat huusivat baalin nimeä, hyppelivät alttarin ääressä, viiltelivät itsensä verille ja joutuivat hurmoksiin...[39] (Olikohan auringonjumala pistäytynyt tarpeilleen viileään kammioon, kun ei ollut kuulevinaan? [40])

Ihana sulotar tavoitteli täydellistä peilikuvaansa ihomaalilla silmäluomensa koristaneessa siidonilaisessa kuningatar Iisebelissä, joka kivitti viattoman Naabotin ja anasti hänen viinitarhansa kuningas Ahabin vihannesten kasvimaaksi [41]. (Arvasikohan Iisebel tuolloin tulevansa nimensä mukaisesti pellon lannaksi? [42])

Kuningas Menahemin aikana portto turvasi vuoroin Assurin, vuoroin Egyptin kuninkaaseen [43]. Silloin kehittyi ratsastajan alla helakanpunaiselle pedolle toinen pää: Assurin kaupungin ympäriltä laajeni Assyrian suurvalta Ihanaa maata kohden. Luopiovaimo sai erokirjan; Pohjoisvaltion asukkaat joutuivat pakkosiirtolaisuuteen, koska olivat profeetta Hoosean haureellisen vaimon Goomerin tavoin myyneet itsensä pahantekoon [44].

Samarian hornankattilassa, jonne tuotiin pakanoita muualta Assyrian alueelta, keitti noita kirjavan sekasotku-uskonnon. Sekakansan seassa palveltiin elävää Jumalaa, mutta puhtaan uskon myrkytti joukkoon kiemurrellut epäjumalien palvonnan kähy [45].

Juudassa salaliittolainen teki kuningas Manassen johdolla Herran temppeliin veistetyn kiivauspatsaan ja heitti suudelmia kaikelle taivaan joukolle [46]. Loitsija ennusteli merkeistä, profetoi oman sydämensä voimasta, harjoitti noituutta ja hankki itsellensä henkien manaajia [47].

Yhtä paljon kuin kaupunkeja oli Juudalla häpeäjumalia, baalin alttareja kuin Jerusalemin katuja [48]. (Saipahan Jerusalem sisarkaupunkinsa, Samarian ja Sodoman, näyttämään vanhurskaammilta! [49])

Pilkkaavia nimiä täynnä olevan pedon toinen pää puhui Jerusalemin elävästä Jumalasta niin kuin muiden kansain epäjumalista [50]. Pedon kolmas pää, Babylon nielaisi toisen [51]. Babylon jatkoi Jumalan uhittelua [52].

Jerusalem piiritettiin ja tuhottiin. Piirityksen aiheuttamassa nälänhädässä armelias ihmissyöjätär keitti omia lapsia ruoakseen. [53] (Siunasikohan leipänsä? [54])

Eteläisen valtakunnan uskoton kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen – ja toisaalla Niiniven papittaret maanpakoon [55]. Baabelin virtain vierillä vaati käskijätär orjiltaan ilokseen Siionin virtten veisuuta [56]. (Kuulikohan kyyneleitä vaienneiden huulilla?) Juudan jäännöksenkin vei portto Egyptiin [57].

Baabelissa, Babylonin pääkaupungissa hempeän ja hekumallisen Kaldean tyttären otsaan kirjoitettiin nimi, salaisuus: ”Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti” [58]. Siellä ihmissaalistajatar jumaloi omaa voimaansa ja uhrasi verkkojumalalleen [59].

Kuningas Nebukadnessarin määräyksestä portto pystytti Baabeliin 60 kyynärää korkean kultajumalan ja vaati patsaan kumartamista tuliseen pätsiin joutumisen uhalla [60]. Kuningas Belsassarin yöllisissä juomingeissa nautti juhlija himossansa kiihkeimmillään viiniä Jumalan temppelin kulta-astioista, joita se oli säilyttänyt epäjumalan huoneessa [61].

Jumala herätti vastustajainsa keskusta, Baabelia vastaan hävittäjän hengen. Mainittuna pitoyönä pedon neljäs pää, Persia kasvoi hävityksen vuoren sijaan. Nyt vaati portto leijonien luolaan joutumisen uhalla kumartamaan 30 päivän ajan kuningas Daarejavesta. [62]

Kuningas Ahasveroksen aikana etsi pitoihin mielistynyt portto tilaisuutta hävittääkseen suurvallasta kaikki juutalaiset, nuo jotka eivät noudattaneet kuninkaan lakeja [63]. Maahansa palanneiden israelilaisten joukkoon pesiytyi irstailija jälleen muukalaisvaimoina eli vieraan jumalan tyttärinä [64].

Pedolle putkahti viides pää, Kreikka, kun Persia-oinas menetti sarvensa. Suurvallan jakaannuttua neljään osaa paritteli Israelia vastaan vehkeilijä kahden vaskivuoren päällä, Egyptin ja Syyrian.

Syyrian kuninkaan Antiokhos IV Epifaneksen aikana luopiopapit tekivät liiton pakanoiden kanssa, rakensivat Jerusalemiin kreikkalaisen urheilu- ja palvontapaikan, tahrasivat sielunsa kaikella saastaisella, toimituttivat itselleen esinahan ja yhtyivät pakanoihin [65]. Porttolan väki ryösti, saastutti ja raiskasi kaiken pyhäkössä [66]. Alttarille se pystytti hävityksen kauhistuksen [67]. Pakanallisiin tapoihin suostumattomia murhaajatar vainosi ja tappoi [68].

Makkabealaiset vasarasepät moukaroivat rikki pedon viidennen pään. Israelin taistelun ja itsenäisyyden ajan, vajaan neljänkymmenen vuoden, jälkeen ilmaantui hirmuiselle pedolle kuudes pää, Rooma, jonka kanssa portto oli jo tehnyt ystävyys- ja sotaliittonsa [69].

Tulevan Kuninkaan syntymätähden säikäyttämänä surmasi edomilainen Herodes Suuri Beetlehemin lapset yrittäessään uhrata Lupauksen Lasta lohikäärmeelle [70]. Herodes Antipas, Herodes Suuren poika, mestautti Johannes Kastajan, Messiaan edelläkävijän [71]. (Kiitos lautasen, pysyivät riistäjättären sormet puhtaina!)

Portto pukeutui fariseusten, saddukeusten ja kirjanoppineiden pellavanvalkeisiin, suuritupsuisiin vaippoihin ja juonitellen väitteli Elämän Sanan kanssa [72]. Ahkeroiden se teki käännynnäisiä – helvetin lapsia. Se vei lukituilta tiedon avaimen, söi leskien talot ja vannoi taivaan kautta [73].

Lopulta murhaajattaren onnistui tappaa syytön Jumalan Poika – joka muuten antautui vapaaehtoisesti – ja hän julkisesti tunnusti itsensä syypääksi rikokseen [74]. Ei kuitenkaan saanut irstailijatar vielä täyttä tyydytystä, Ihmisen Poika kun antoi avionrikkojasukupolvelle Joonan merkin [75]. Nyt se nainen ryhtyi salahankkeineen vainoamaan ja tappamaan profeettoja, apostoleja ja muita Messiaan seuraajia [76].

Vieläpä luikerteli sydämeltään kavala kiemurtelijatar valheveljinä seurakuntalaisten pariin, lampaannahoissaan hiipi hillitön susityttö vakoilemaan uskovien vapautta Kristuksessa [77]. Seurakunnan kokouksessa tiukkuivat valheapostolin huulet hunajaa ja petollisesta öljystä liukas kieli sanoillaan liehakoitsi saadakseen sielut turmion omaksi [78].

Portto piti nautintonaan elää päivänsä hekumassa; se julkeasti kemuili pyhien rakkauden aterioilla ja verta väijyessään tuputti pahuuden hapattamia murusia [79]. Kristuksen pyhän ruumiin jäsenten lomaan se istutti mätäpesäkkeitä, väärien oppien ja tekojen pahanlaatuisia syöpäkasvaimia [80].

Se kylvi synkretististä harhaoppia, järkeisoppia ja tyhjää petosta juutalaisine taruineen ja perinnäissääntöineen sekä pakanallisine alkeisvoimineen [81]. Lihallisen mielensä turhaan paisuttamana taikauskoinen pöyhkeili näyistään, paastoten kuritti ruumistaan, vietti pyhiä aikoja sekä noudatti määräyksiä ja tabuja [82]. (Oikea nöyryyden taituri!)

Totuutta vastustaen se toi kokoushuoneeseen haureellisen ilotalosanoman, toisen, vääristellyn evankeliumin ja muunnellun ylösnousemusopin [83]. Se kiepautti vapauden sijaan lainalaisuuden ja hengellisyyden tilalle lihallisuuden. [84]. Maallista, sielullista, riivaajien viisautta oli yksinkertaisen tyhmyys – levotonta meteliä sen kivisydämen hartaudenharjoitus [85].

”Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin” kaikista pyhiin Kirjoituksiin taltioiduista valhemorsiamen inhottavista ilmentymistä ja sen palvonnan kohteista. ”Mutta lyhyen syrjähypyn jälkeen palatkaamme jälleen kertomukseen.” [86]

Kuin kuukautisvuodosta saastunut Raakel niin istuu porttokin yhä epäjumaliensa päällä saastaisen eläimen selässä [87]. Tätä kirjoitettaessa, kun seitsenpäinen peto itse on syvyydessä ja määrätyksi ajaksi vallan saaneet pedot maailmassamme ärjyvät, jatkaa portto yhä irstauksiaan [88]. Siitä lausuttuja ennustuksia toteuttaen se nytkin pyydystää kallista sielua [89].

Keskuudessamme on monia vääriä profeettoja – kuten oli Aahabin aikanakin – ja väärällä öljyllä voideltuja antikristuksia. Ne tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä eksyttäen monia. Joukkoomme on myös pujahtanut niitä, joilla on jumalisuuden ulkokuori, mutta jotka kieltävät sen voiman. [90]

Valheenopettajat salakuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, jopa kieltävät Herrankin [91]. He kääntävät armon irstaudeksi ja korvansa pois Sanan mukaisesta totuudesta ja haalivat korvasyyhyynsä himojaan tyydyttäviä opettajia [92]. Moni seuraa rietasten eksymystä [93].

Näitä julmia, laumaa raatelevia susia nousee meidän omasta joukostamme; kuitenkin he ovat maailmasta; heissä on petetyksi tulleita luopioita [94]. Nämä pilkkaajat juuri saavat aikaan riitaa, epäjärjestystä ja hajaannusta, he ovat sielullisia, Jeesuksen henkeä heillä ei ole [95].

Mitä portto tarkoittaa? Siinä missä seitsenpäinen peto pyrkii nielemään Luvatun maan, siinä suuri portto tahtoo vietellä Jumalan kansan pois puhtaasta, Kirjoitusten mukaisesta uskosta [96].

Portto on antikristuksien saastainen ruumis eli antiseurakunta – vastakohta Kristuksen puhtaalle ruumiille eli seurakunnalle, tahrattomalle morsiamelle [97]. Sen vertauskuvana on Baabelin torni ja lukuisat uskottomat kaupungit [98]. Babylonin kuolonpimeyteen orjuutetaan uskottomien joukkio, kun taas Uuden Jerusalemin kirkkauteen vapautetaan uskoon liitetyt [99].

On erillään Jumalan totinen seurakunta ja saatanan valheellinen synagoga: ensimmäinen on yhtä Jumalan kanssa, toinen on yhtynyt käärmeeseen [100]. Vierekkäin kasvaa puhdas vehnä ja rikkavilja [101]. Raja ei ole maantieteellinen tai ihmisten luomien yhteisöjen välissä – sydämiin Korkein katsoo [102].

Valkeuden lapsia ei hedelmätön kuningatar ole synnyttänyt – sen kohtu kylvää kuolemaa [103]. Se nainen on juovuksissa pyhien, profeettojen ja Jeesuksen todistajain verestä ja siitä on löydetty kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut [104]. (”Miksi ihmettelet?” [105])

Porton haureudessa puristelluista nisistä ei heru lohdutuksen rintojen aitoa, väärentämätöntä Sanan maitoa [106]. Sen povi on ympyriäinen malja, josta ei petoksen sekoviiniä puutu [107].

Ulkopuolelta puhdistetusta, täydestä kultamaljasta läikkyy – anteeksiannon veren korvikkeena – järjen vievää, juovuttavaa viiniä Gomorran viinitarhoista, lohikäärmeitten kähyä, kyykäärmeitten kauheata myrkkyä, ryöstöä ja hillittömyyttä [108]. Riivaajien maljasta noita salaisia tiedustelee [109]. Viinillään se on juottanut kaikki kansat [110].

Portto on pukeutunut (ei tosin häveliäisyyden vuoksi) kultaan ja purppuraan ja kaikkiin tämän maailman rikkauksiin ja kaunistuksiin. Eipä edes varkaiden, Aakanin ja Geehasin kätköistä löydy vanhurskauden viatonta vaatetta. [111] Houkuttelijalla ei ole tyrkyllä vapauttavaa uskoa – se sitoo uskonnon kahlein [112].

Paljoutta riettaan petollisilla tavaramarkkinoilla riittää; vain Jumalan kalliista lahjasta ei myyjätär mitään tiedä [113]. Pyhän Hengen tilalle se kaupittelee toista, jäljiteltyä, lumotuoksuista öljyä [114]. Hintana on ihmisen oma sielu [115]. (Olikohan se kolmekymmentä hopearahaa? [116])

Pilkkanaurulla vastatkaa viettelijättären houkutuksiin! [117] Älkää viivytelkö [118]. ”Paetkaa Baabelista.” [119] ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani.” [120] Käykää kuin johtavat kauriit lauman edellä matkamiehen yömajaan [121].

Tätä kirjoitettaessa pedon seitsemäs, tuo kymmensarvinen pää ei ole vielä noussut kuolinhaavan saaneen kuudennen pään haudasta [122]. Mutta jo pian – niin on ennustettu – saa portto syttyä kolme ja puoli vuotta kestävään kiimaan kymmenen kuninkaan ja lopulta viimeisen antikristuksen kanssa [123].

Eräs eefa-mittaan kätketty nainen, jumalattomuus eli laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa [124]. Painava lyijykansi pidättää, jahka se vain tulee tieltä poistetuksi ja valmistuu huone siihen Sinearin maahan, Babyloniin, jossa Herra ristiinnaulittiin [125].

Silloin laittomuus pääsee valtaan: saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi, viimeinen antikristus, kadotuksen lapsi asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa jumala, jumalattoman ihmismeren linnoitusten jumala [126]. Voi hävityksen kauhistus! [127]

Kansainmeren päällä istuvassa valtakuntien valtiattaressa vaikuttaa haikaransiipien saastainen tuuli, antikristuksen riivaajahenki eli väärä profeetta [128]. ”Haureuden henki on eksyttäväinen.” [129] Tämä toinen peto villitsee maan päällä asuvaiset kuoleman uhalla kumartamaan ensimmäistä petoa – sen seitsemättä päätä ja kahdeksatta sarvea – ja pedon kuvaa, joka pilkaten puhuu [130].

Messiaan paluuseen asti portto harjoittaa jumalatonta sekauskontoa [131]. Väkevä eksytys tulee valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja suurilla ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä [132]. Velhottaren ihmeenä väärä hengen tuli lankeaa taivaasta Jumalan tuomiona uskottomille nartun penikoille, joilla on pedon merkki [133].

Toisen pedon kaksi sarvea, nuo porttohenkeä kuvaavat kaksi haikaransiipistä naista, vainoavat seurakuntaa eli Jumalan kahta todistajaa: messiaanisia juutalaisia ja pakanakristittyjä – niitä, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon [134].

Jumala on antanut portolle aikaa parannuksen tekoon, mutta se ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan [135]. Onhan sillä porttonaisen otsa, eikä se tahdo hävetä [136]. Se syö leipänään jumalattomuutta, juo viininään väkivallan tekoja, pyyhkii suunsa ja sanoo: ”En ole pahaa tehnyt.” [137]

Ilman porton juonia olisi seitsenpäinen peto ollut voimaton Jumalan kansaa vastaan [138]. Mutta kun Messias palaa voittajana takaisin, niin viettelijättären juonet raukeavat tyhjiin [139]. Vihassaan peto kostaa silloin hyväksikäyttämälleen – riisuu, syö ja polttaa sen – ja näin toteuttaa Jumalan hukuttavan tuomion, joka on säädetty avionrikkoja- ja verenvuodattajanaiselle [140].

Silloin taivaassa riemuiten ylistetään: ”Halleluja! Pelastus ja kunnia ja voima on Jumalan - - sillä hän on tuominnut sen suuren porton, joka turmeli maan haureudellaan, ja on kostanut ja on vaatinut hänen kädestänsä palvelijainsa veren. Halleluja!” [141]

Toisin kuin muinoin Tyyron kohdalla, silloin ei enää koskaan lauleta porton balladia: ”Ota kantele, kierrä kaupunkia, sinä unhotettu portto; soita kauniisti, laula vireästi, että sinut muistettaisiin!” [142]