Samu Salerto – 6.9.2014

Kuka olet?
Olen Daniel Sarin. Opiskelen tietotekniikkaa Aalto-yliopistossa.

Mitä kaikkea olet harrastanut?
Tällä hetkellä pelaan jalkapalloa ja joskus ehkä sulkapalloa tai frisbeegolfia, vaikkakin vähemmän. Olen myös harrastanut viulunsoittoa, ja nykyään yritän soittaa muita soittimia.

Kenen kanssa?
Harrastan jalkapalloa hyvin monen ihmisen kanssa, joukossa on myös kiltalaisia. Frisbeegolfia harrastan lähinnä kämppikseni kanssa.

Oletko joukkueen tähtipelaaja?
En, olen sellainen perusjamppa.

Kumpi on parempi frisbeegolfissa, kämppis vai sinä?
Kämppis on ihan hyvä puttaamaan, mutta muuten kyllä koen että voisin voittaa hänet.

Onko harrastaminen sinulle mukavaa, nautinto, suoritus, haaste vai jotain muuta?
Harrastuksen pitää olla mukavaa mun mielestä, mutta voi se myös olla esimerkiksi terveellistä, kuntoa kohottavaa, älyllisesti haastavaa tai kilpailuhenkistä.

Mikä harrastamisessa on hienointa?
Hmm. Ehkä se kun saavuttaa jotakin, jonkun tavoitteen, tai voittaa, tai se kun kehittyy paremmaksi.

Mitä se maksaa?
No tietysti jonkin verran rahaa ja aikaa, ja jos on huono tuuri niin saattaa loukkaantua ja terveys kärsiä. Enemmän nää harrastukset antaa kuin ottaa.

Mitä sinun bägistäsi löytyy?
Kolme frisbeegolfkiekkoa tallessa, yksi ehjä sulkapallomaila, yksi rikkinäinen sulkapallomaila, jalkapallokengät, -pallo ja -varusteet, yksi kitara ja vanhempieni luona piano.

Ovatko harrastuksesi tekniikkalajeja? Minkälaisia tekniikoita niihin kuuluu?
Tottakai: niihin kuuluu oikeita ja vääriä tekniikoita – hyvin paljon eri tekniikoita, mutta ei niihin tekniikoihin aina tarvitse keskittyä.

Anna pro-tip aloittelijalle!
Harjoittelu tekee mestarin, ja niin, älä epäröi kysyä apua.

Fanitatko ketään harrastukseesi liittyvää henkilöä?
Joo, ehkä. Fanitan Barcelonaa ja Xavia, ja fanitan ehkä joitain muusikoita tai artistejakin.

Onko sinulle sattunut mitään hauskaa tai kertomisen arvoista harrastaessasi?
Toki! Heitin ensimmäiset frisbeegolfkiekkoni samaan järveen.

Kaikkiko?
Niin. Voitin myös kämppikseni ensimmäisessä juustohampurilaisottelussa sulkapallossa.

Kuuluuko harrastukseesi mitään surullista?
Tietysti häviäminen on aina surullista, mutta olen hyvä häviäjä. Joskus on hyvä antaa toisten voittaa, solidaarisuuden nimissä.

Kuinka tärkeää harrastaminen on sinulle?
Ei harrastusten ehkä ole hyvä olla liian tärkeitä. Mun mielestä on ihan hyvä, että harrastukset on semmosia rentoja. Mutta onhan ne silti siinä mielessä tärkeitä, että ne auttaa jaksamaan elämässä. Ne tuo iloa, ja niissä on myöskin sosiaalinen ulottuvuus. On ne siinä mielessä tärkeitä, että ne antaa paljon.

Mitä pidät elämässä harrastamista tärkeämpänä?
Kyllä varmasti moni asia on tärkeämpää kuin harrastukset: esimerkiksi Jumala, perhe ja ystävät.

Mitkä on vähemmän tärkeitä?
Pitääkö niitä alkaa luettelemaan? Niitä on varmaan aika paljon, esimerkiksi tietokoneella semmonen koomaaminen on paljon vähemmän tärkeää, ellei se ole jonkun harrastus.

Kuka olet?
Olli Syrjälä, kolmannen vuoden tietotekniikkalainen.

Mitä kaikkea olet harrastanut?
Yritän muistaa kaikki. Pienempänä joskus nuorena olen vuoden pari ollut partiossa ja sitten jonkun vuoden harrastanut painia, klarinettia 10 v, kuvataidekoulua 10 v, VPK:ta 12 v ja olin nuorisovaltuuston pj. pari vuotta. Tällä hetkellä mä olen lentänyt 7 v, isostoimintaa ollut 11 leiriä, muutenkin seurakunnan nuorisotoiminnassa ollut mukana aktiivina ja nyt, yliopistoaikoina, olen ristinkiltaillut.

Mikä harrastuksista on mieluisin?
Nuorempana palokunta oli, ja nykyään ristinkiltailu.

Kuinka usein nykyään harrastat?
Lentämistä pyrin kerran kuukaudessa ja sitten ristinkiltailua monta kertaa päivässä pahimmillaan.

Kenen kanssa?
Lentämässä on aina joku kaveri kyydissä. Yleensä mä olen ainut lupakirjalainen, mutta aina on joku kyydissä. Ristin kilta nyt on Ristin kilta.

Onko harrastaminen mukavaa, nautinto, haaste vai jotain muuta?
En mä sitä varmaan muuten tekis, jos se ei ois mukavaa. Lentäminen on haaste sinänsä, siinä pitää koko ajan harjotella ja treenata. Toisaalta se on mukavaa.

Mikä harrastamisessa on hienointa?
Ristin killassa on ystävät ja lentämisessä on rauha.

Mitä se maksaa?
Ristin kilta ei maksa mitään. Lentäminen on 75 euroa tunti, eli tunti kuussa tai jotain sinne päin.

Mitkä ovat välttämättömimmät välineet?
Lentämiseen lentokone. Ristin killassa ei mitään – tai Raamattu.

Anna pro-tip aloittelijalle!
Pro-tippi, pro-tippi... ää, mene lentämään. Opettaja opettaa, mä en osaa opettaa.

Kohtaatko ennakkoluuloja kertoessasi harrastuksestasi?
Joo, että lentäminen on kallista ja vaikeeta. Ristin kiltaa kohtaan on vaikka mitä ennakkoluuloja, että mitä hihhuleita ollaankaan.

Fanitatko ketään harrastukseesi liittyvää henkilöä?
Jeesus, kelpaako?

Onko sinulle sattunut mitään hauskaa tai kertomisen arvoista harrastaessasi?
Purjekoneella olen käynyt viidessä ja puolessa tonnissa (5,5 km). Suomessa ei pääse kahta tonnia korkeammalle. Oli hienot maisemat.

Kuinka vanhaksi aiot harrastaa ja mitä sen jälkeen?
Miksi lopettaisin? Lentäminen loppuu sitten kun lähtee lupakirja, sen näkee sitten. Siihen on aikaa vielä.

Mitä pidät elämässä harrastamista tärkeämpänä?
Usko ja ihmissuhteet.

Kuka olet?
Olen Toni Mäkelä, fyysikkofuksi, Vaasasta lähtöisin.

Mitä kaikkea olet harrastanut?
Harrastan kitaransoittoa ja jossain määrin valokuvausta. Liikuntaa harrastan aina sil-loin kun ehtii: lenkkeilyä, sallilla käyntiä, sellaista.

Mikä niistä on mieluisin?
Sanoisin että se kitaransoitto tällä hetkellä.

Miten aloitit?
Mä olen aina tykännyt musiikista, ja toisaalta minulla on tällainen piirre, että jos pidän jostain, niin hyvin usein haluan myös päästä tekemään sitä. Jossain vaiheessa en enää tyytynyt vain musiikin kuunteluun, vaan piti sitten yrittää mukamas tehdä jotain.

Mikä harrastuksessa on hienointa?
Joku kitaristi sanoi joskus että 95 % ajasta ei niin sanotusti lähde, mutta se 5 % on sitä miksi sitä tekee. Siinä vaiheessa jos huomaa, että jotain kehitystä on tapahtunut ja on edistynyt harrastuksessa, tulee hyvä fiilis siitä että on saanut jotain aikaiseksi.

Mitä se maksaa?
Se maksaminen on ehkä ihan itsestä kiinni. Itse en ole varmaan vuosiin hommannut mitään ylimääräistä – soitinta, soittovälinettä tai vastaavaa –, mutta sitten taas aikaa joutuu uhraamaan enemmän kuin ehkä pystyy.

Entä mitä siitä hyötyy?
Itse pidän musiikista sen verran, että siitä saa ihan hyviä fiiliksiä kun soittaa jotain. Ei kai siinä sen kummempaa.

Mitä sinun bägistäsi löytyy?
Löytyy sähkökitara, vahvistin, etuastevahvistin, ja yksi pedaali.

Mikä on pahin klisee lajin harrastajia kohtaan?
Se on varmaan ainakin sähkökitaristeilla tämä äärettömyyksiin asti ulottuva hifistely.

Mitä se tarkoittaa?
Kaikkia tällaisia pieniä yksityiskohtia, niin kuin että vahistimen soundia pitää koko ajan säätää. Sitä puhutaan, että jokainen pyrkii tekemään sellaisen soundin minkä kuulee päässään, mutta ei koskaan saavuta sitä.

Kohtaatko ennakkoluuloja kertoessasi harrastuksestasi?
En oikeastaan, ehkä joku voi erehtyä luulemaan minua musikaaliseksi persoonaksi tai jotain.

Fanitatko ketään harrastukseesi liittyvää henkilöä?
Tunnen tosi hyviä kitaristeja, joista erityisesti veljeni on suuri esikuva.

Onko sinulle sattunut mitään hauskaa tai kertomisen arvoista harrastaessasi?
Kerran lukiossa soittaessani eräässä kokoonpanossa me vedettiin eräässä koulun tapahtumassa pieni setti kolme kertaa sen päivän aikana. Tälle viimeiselle keikalle nämä muut tyypit olivat jostain salaa hommanneet hirveän hevilettiperuukin. Sitten siinä vaiheessa, kun piti tulla biisin kitarasoolo, kaveri tuli yhtäkkiä takaa ja pisti sen mun päähän. Se oli niin kuin päiväni hevarina sitten.

Mikä inspiroi sinua harrastamisessa?
Sanotaanko vaikka, että eri elämäntilanteet ja tapahtumat nyt voi ihan hyvin inspiroida. Toisaalta siitäkin, jos vaikka kuulee jonkun hienon kappaleen tai vastaavaa, voi tulla inspiraatiota soittamiseen.

Mitä pidät elämässä harrastamista tärkeämpänä?
Kyllähän nyt usko on tietysti tärkeämpi, mutta sen ohella voisi sanoa, että jos on vaikka paljon töitä, niin kyllä silloin harrastaminen jää suosiosta vähemmälle.

Kuinka vanhaksi aiot harrastaa?
Niin kauan kuin sormet toimii.

Mitä sen jälkeen?
Se on sitten voi voi ja pitää keskittyä siihen kuuntelupuoleen, jos vielä korvat toimii.

Kuka olet?
Meri Sipilä, vesi- ja ympäristötekniikan opiskelija Aalto-yliopistossa.

Mitä kaikkea harrastat tai olet harrastanut?
Tällä hetkellä harrastan hiihtoa ja tykkään kaikesta muustakin liikunnasta. Pidän paljon myös lautapeleistä. Nuoruudessani olen harrastanut yleisurheilua, uintia, pesäpalloa, salibandya ja soutua.

Kuinka usein harrastat?
Useamman kerran viikossa. Kaikenlaista hiihtoon liittyvää oheisliikuntaa ehkä viisi kertaa viikossa keskimäärin.

Miten aloitit?
Joskus kuusivuotiaana opin vähän hiihtämään. Sitten kun asuimme Afrikassa, ei hiihdetty, kun ei ollut lunta. Isäni on aikoinaan harrastanut hiihtoa, ja palattuamme hän kannusti minua hiihtokouluun, jotta oppisin vähän tekniikkaa. Hiihtoharjoituksissa oli mukavaa, ja monta oman ikäistä kaveria. Silloiset seurakaverit lopettivat yksi kerrallaan, mutta minä vain jatkoin – rakkaus lajiin oli syntynyt.

Käytkö kilpailuissa?
Talvisin tulee käytyä aika paljon. Ei nyt ihan joka viikonloppu.

Mikä harrastuksessa on hienointa?
Kyllä se ainakin tuo sellaista mielekästä tekemistä ja lisää sisältöä elämään. Hienoa on myös itsensä ylittäminen ja onnistumisen kokemukset. Olen saanut harrastuksen kautta uusia ystäviä ja viettänyt ikimuistoisia hetkiä leireillä, harjoituksissa ja kisamatkoilla.

Miten harrastus sopii opiskelijalle?
Kyllähän kestävyysliikunta on hyvää ihan kelle vaan – hyvä vastapaino opiskelulle. Hiihto on tietenkin siinä mielessä haastava laji, että joutuu vähän etsimään sitä lunta huonona talvena.

Mitkä ovat välttämättömimmät välineet?
Sukset, monot, sauvat ja joku ulkoiluasu. Lisäksi kannattaa olla joitain perusvoiteita, niin hiihdosta tulee paljon mukavampaa. Lipsuvilla suksilla ei ole kiva hiihtää perinteistä. Minäkään en tykkää siitä.

Minkä nimisiä tekniikoita hiihtoon kuuluu?
Vapaahiihdossa on Mogren, Wassberg ja kuokka. Kuokkaa käytetään ylämäissä, kun taas wassu ja mogren ovat loivemman maan tekniikoita. Wassu on periaatteessa nopein tekniikka, koska siinä työnnetään molemmille potkuille. Mogrenissa on pidempi liukuvaihe ja työnnetään vain toiselle puolelle. Perinteisen tekniikoita ovat vuorohiihto, yksipotkuinen ja tasatyöntö.

Anna pro-tip aloittelijalle!
Kannattaa ainakin hommatta oikean kokoiset välineet – niillä on mukavampi mennä – ja muutama perusvoide. Tärkeintä on muistaa nauttia liikunnasta. Periksi ei kannata antaa, vaikkei hiihto vielä ensimmäisellä kerralla sujuisikaan.

Mikä on pahin klisee lajin harrastajia kohtaan?
Se, että hiihtäjät on sellasia, jotka vaan hiihtää pipo silmillä jossain metikössa, ja että hiihtäminen on sellasta vakavahenkistä yksin puurtamista.

Kohtaatko ennakkoluuloja kertoessasi harrastuksestasi?
Nuorempana ainakin tuntui, että se ei ollu se kaikista popein – suosituin – harrastus, varsinkaan ala-asteella. Hiihdosta on tullut selvästi suositumpi laji viime vuosina. Monet kaverit, jotka eivät aiemmin hiihdosta tykänneet, ovatkin vähän vanhempina innostuneet lajista.

Onko sinulle sattunut mitään hauskaa tai kertomisen arvoista harrastaessasi?
Muistan yhden kisareissun, jossa me ei isän kanssa millään meinattu löytää kisapaikalle. Lopulta kun monen mutkan jälkeen vihdoin löydettiin sinne, mun starttiin oli enää viisi minuuttia. Juoksin äkkiä lähtöpaikalle ja hypin hetken haarahyppyä lämmittelyksi, sillä aikaa kun isä kävi hakemassa numeroni. Sitten vain suoraan viivalle ja menoksi. En tiennyt yhtään reittiä tai muuta.

Menikö hyvin?
Meni se ihan hyvin. En ehtinyt jännittämään liikaa.

Mitä pidät tärkeänä heti seuraavaksi harrastuksesi jälkeen, entä ennen?
Ei se harrastus mikään elämää suurempi asia ole. Se on sellainen mukava juttu mitä voi omaksi ilokseen tehdä. Tärkeimpinä asioina elämässäni pidän uskoa Jeesukseen, perhettä ja ystäviä.