Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä. (Room. 12:4–5)

MUUTIN JOITAKIN VUOSIA SITTEN Otaniemeen. Sain postitse kirjeen, joka sai minut hämmentymään todella.

Kuulun evankelis-luterilaiseen kirkkoon, ja seurakunnat menevät asuinpaikan mukaan automaattisesti. En ollut ajatellut asiaa aiemmin, ja ärsyynnyin saadessani tuon kirjeen, joka alkoi suunnilleen sanoin ”Hei uusi seurakuntamme jäsen”.

Heti ensimmäisenä ajatuksena mieleeni nimittäin tuli, että miten joku muu voi valita tai määrittää seurakunnan puolestani. Aloinkin siis miettiä seurakunnan merkitystä laajemmin, ja pohdin sitä yhä.

SEURAKUNTA MERKITSEE MINULLE ainakin fyysistä paikkaa, jossa kohdata muita kristittyjä, mutta myös kaikkien kristittyjen yhteyttä.

Elämässäni on ollut aikoja, jolloin ei ole asuinpaikan takia päässyt helposti käymään fyysisesti missään seurakunnassa, ja aikoja, jolloin olen käynyt useissa seurakunnissa. Juuri näinä aikoina yhteys muihin uskovaisiin on tuntunut seurakunnalta kohtaamispaikkojen sijaan.

Tälläkin hetkellä ”oma seurakuntani” on vielä hukassa. Pidän kuitenkin tärkeimpänä sitä, että minulla säilyy yhteys muihin uskovaisiin. Jokaisen olisi tärkeää ainakin säilyttää yhteys muihin kristittyihin, vaikka fyysistä seurakuntaa ei heti löytäisikään.

Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa. Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. (1.Kor 12:26–27)

VIIME SUNNUNTAINA olin helluntaiseurakunnan lapsikuoron kanssa esiintymässä lähetysaiheisessa äitienpäiväkokouksessa. Eräs seurakunnan lähetti oli puhumassa, ja muistutti, että seurakunta on kasvualusta, jonka jäseniä täytyy hoitaa. Ei vain itseään, vaan muitakin.

Usein saatamme kylvää uskon siemeniä itämään laajaltikin, muttemme huolehdi kasvusta enää itämisen jälkeen.

Seurakuntaan ei ole uutena ihmisenä useinkaan helppoa tulla. Sitäkin tärkeämpää siis olisi varmistaa, että siemen löytäisi oman kasvualustansa.

Eri ihmisillä on erilaiset tavat ja tottumukset, mutta jokainen meistä voi silti tarjota yksilönä yhteyttä toisille. Kristityn yhteyttä. Yhteyttä seurakuntaan. Näin tulisikin meidän jokaisen tehdä.

Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut. (Ap.t. 20:28)

PAAVALI KIRJOITTI kirjeitään ohjeiksi seurakunnille. Niitä lukiessa huomaa, kuinka perusasioita hän oikeastaan sanoo. Silti ne ovat yhä monille mystisiä.

Asioita on vaikkapa se, kuinka tullaan uskoon, tai miten seurakunnassa pitäisi toimia sopuisana perheenä. Paavali puhui Efeson seurakunnan vanhimmille, että heidän tulee pitää huoli itsestään ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on heidät pannut (lainaus yllä).

Meidänkin jokaisen olisi hyvä miettiä ainakin itse, millaisia seurakuntalaisia olemme tässä kaikkien kristittyjen luomassa seurakunnassa, ja huolehtia, että yhteys seurakuntaan säilyy itsellä ja muilla.