Kun kivijumalan karma ei auta

TÄMÄN VUODEN ALKUPUOLELLA13. kertaa Espoon Dipolissa pidetyillä new age -henkisillä Minä olen -messuilla muun muassa ”etsittiin yhteyttä haltijakuntiin” ja oltiin ammentamassa luovia voimia omaan arkeen. Tapahtumassa luvattiin, että kun ”kehitymme ihmisinä, tahtomme alkaa värähdellä yhdessä Korkeimman Luojan tahdon kanssa ja alamme luoda yhdessä tietoisesti Korkeimman kanssa”.

Messuilla tiedettiin, että ”Kaikkiallinen ja Pyyteetön Rakkaus eli Kristustietoisuus on heräämässä maassamme”. Siellä myös ennustettiin, että neljän vuoden kuluttua kauan unohduksissa olleet Tähtikansat palaavat keskuuteemme, jolloin me muistamme oman tähtialkuperämme ja astumme kehityksessämme merkittävästi eteenpäin.

Vaikka näissä tapahtumissa puhutaan korkeimmasta Jumalasta ja Kristuksesta, niillä ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa, vaan kyse on erilaisten uuspakanallisten ryhmittymien näkemyksistä, maailmanselityksistä ja uskontulkinnoista.

TAMPERELAISET Iiro ja Jessica Rantanen eivät osallistuneet Minä olen -messuille, mutta he tietävät hyvin, mihin syvemmän henkisyyden etsiminen nuoria ihmisiä voi johtaa.

”Ennen kuin tulimme uskoon, olimme kumpikin hyvin kiinnostuneita new agesta ja sen erilaisista ilmenemismuodoista. Haimme vastauksia eksitentiaalisiin kysymyksiin muun muassa buddhalaisuudesta, uuspakanuudesta ja shamanismista”, Jessica Rantanen luettelee.

”Pistimme toivomme minkä varaan milloinkin, tietämättä edes kunnolla, mihin yritimme saada kontaktia. Kaipasimme jotakin aitoa ja todellista, mutta sitä ei vain löytynyt”, hän jatkaa.

”Monesti etsimme vikoja itsestämme, kun esimerkiksi siunattu kivi ei auttanutkaan unettomuuteen tai mitään ei tapahtunut, vaikka olimme tuntikausia rummuttaneet metsässä hakemassa kontaktia henkiin”, Iiro Rantanen kuvaa. Hän kertoo, että oli rankkaa yrittää koko ajan parannella ja muuttaa itseään ilman että voimia ja apua olisi saapunut mistään.

”Nyt tiedämme, että uskossa ei ole kyse ansaitsemisesta. Ei tarvitse miettiä karmaansa, energioitaan tai suorittaa mitään: voi vain levätä armossa. Kokemuksemme on, että Jumala voi parantaa rikkirevityn ihmisen ja antaa rauhan, joka on pysyvä ja kokonaisvaltainen.”

KUN HENKINEN ETSINTÄ oli kuumimmillaan, Iiro ja Jessica eivät olleet vielä naimisissa. Parikymppiset nuoret unelmoivat matkustavansa Intiaan etsimään elämälleen tarkoitusta.

”Monet ystävämme lähtivät sinne paitsi seikkailujen, bileiden ja huumeiden perässä, myös siinä toivossa, että Intia antaisi vastauksen kysymykseen elämän tarkoituksesta. Maa kiinnosti meitäkin samasta syystä”, Iiro sanoo.

Kohta Rantaset tulivat kuitenkin uskoon, ja haave Intian-matkasta jäi taustalle. ”Olen lähtöisin uskovasta perheestä, mutta siellä saatu oppi ennemmin karkotti pois kuin veti puoleensa”, Jessica kertoo tilanteen taustasta. Iiro ei tiennyt kristinuskosta etukäteen mitään.

”Kun asiat olivat alkaneet käydä liian raskaiksi, päätin antaa mahdollisuuden Jeesukselle. Menimme yhdessä seurakuntaan, Iiro ja minä, ja kuuntelimme, mitä sanottavaa pastoreilla oli. Tällä tiellä olemme nyt”, Jessica tiivistää.

Pian kääntymyksen jälkeen pariskunta meni naimisiin, he saivat esikoisensa Myyn, ja Iiro alkoi opiskella. Ajatus Intiaan lähdöstä kuitenkin palasi, tällä kertaa vain eri syistä. Tavoitteena oli paitsi tutustua paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin, myös kohdata siellä majailevia länsimaisia nuoria.

"VALITSIMME KOHTEEKSEMME Goan, koska se on nuorten uushippien suosima paikka halvan ruuan, legendaaristen bileitten ja huumeiden helpon saatavuuden vuoksi. Halusimme kertoa heille Jeesuksesta ja siitä, mistä totuus ja sielunrauha oikeasti löytyvät”, Iiro kertoo.

Tammikuussa 2005 Rantaset saapuivat Goan osavaltioon vajaan vuoden ikäisen tyttärensä kanssa. He vuokrasivat asunnon pienestä kylästä ja viettivät maassa kaikkiaan neljä kuukautta.

Rantaset huomasivat pian, kuinka kokonaisvaltaisesti uskonnot kuuluivat jokapäiväiseen elämään. ”Hengellisyys on siellä voimakkaasti läsnä katukuvassa. Lähes joka kulmassa oli jonkinlainen alttari tai temppeli”, Jessica muistelee.

”Kaduilla vastaan tuli usein sadhuja, pyhiä miehiä, joista tosin moni oli selkeästi enemmän länsimaalaisen rahan perässä kuin auttamassa ketään. Törmäsimme myös moneen voimakkaasti henkien voimien alaisena olevaan ihmiseen.”

JESSICA MUISTAA kylästä vanhan, hyvin likaisen ja resuisen naisen, joka jakoi ihmisille vuoroin kirouksia ja vuoroin siunauksia. ”Hänen kasvonsa oli piirretty täyteen hindusymboleja ja hänen kädessään oli Shiva-jumalan kolmikärki-merkki. Nainen oli todella sekava, käyttäytyi oudosti ja saattoi lyödä ohikulkijoita aggressiivisesti kolmikärjellä.”

Kylän oman jumalan syntymäpäiväjuhlallisuuksiin kuului, että sitä kuljetettiin saattueessa talosta taloon. ”Kun jumala tuotiin ihmisten lähelle, he joutuivat horkkamaiseen tilaan. Jotkut makasivat maassa sätkien ja suu vaahdoten”, Jessica kertoo.

Lisäksi Rantaset ystävystyivät kylässä asuvan hartaan uskonnollisen hindunaisen kanssa. Iiro huomasi, että hänen näkyvin motiivinsa harjoittaa uskontoa oli pelko.

”Nainen ei voinut pitää määrättyjä värejä määrättyinä päivinä, kävellä tiettyjen puiden alta ja niin edelleen, siinä pelossa, että tapahtuisi jotain pahaa. Usko ei tuonut hänelle iloa eikä rauhaa, vaan paineita ja ahdistusta”, Iiro selittää.

”Näkemämme ja sikäläisten ystäviemme kertoman perusteella hindujumaluudet tuntuivat kovin kostonhimoisilta ja pelottavilta ja jopa pikkumaisilta”, Jessica jatkaa.

HARVA INTIASSA oleskelevista länsimaisista elämysmatkailijoista ottaa omakseen hinduismia sellaisenaan. Tavallisempaa on, että siitä valitaan sellaiset osat, jotka sopivat parhaiten omaan maailmankuvaan.

”Uushippien uskomukset ovat sekoitus monia eri uskontoja ja filosofioita. Niistä poimitaan itselle sopiva ja sitä sovelletaan sitten omien mieltymysten ja tarpeiden mukaan. Vaikka monet heidän omaksumistaan arvoista ovat hyviä, ne voivat olla varsin harhaanvieviä”, Iiro sanoo.

Kaikkein innokkaimmat totuudenetsijät hakevat mielenrauhaa ashrameista, eli uskonnollisista keskuksista, joissa eletään yksinkertaista ja askeettista elämää pyhän miehen tai naisen opetuksia kuunnellen ja hänen läsnäolostaan nauttien.

”Intia on täynnä guruja, joista monet vain kylmästi rahastavat näitä etsijöitä. Gurujen luona saa asua, tietenkin maksua vastaan”, Iiro tarkentaa kuvaa.

Jessica pitää ashramiin lähtemistä myös itsekkäänä tekona, sillä maallisesta elämästä irtautumiseen kuuluu se, että kaikki yhteydet lähiomaisiin katkaistaan. Goassa asuessaan Rantaset törmäsivät muutamaan epätoivoiseen vanhempaan, jotka tuloksetta etsivät lapsiaan. Nämä eivät tienneet, olivatko lapset menehtyneet vai liittyneet johonkin ashramiin.

IIRO JA JESSICA Rantasen ollessa Intiassa heissä kasvoi silti rakkaus nuoria totuudenetsijöitä kohtaan. He sanovat ymmärtävänsä erilaisiin oppeihin narahtavia ihmisiä, sillä taustalla on kaipaus löytää itselleen rauha ja elämän tarkoitus.

”Jokaisen ’ylimielisen hipin’ ja hulluimmankin hörhön sisällä on ihminen, joka koko sydämestään etsii vastausta kysymyksiinsä”, Jessica uskoo.

Oman kokemuksensa perusteella Rantaset kuitenkin ihmettelevät, kuinka kukaan länsimaalainen lähtee hakemaan vapautta sen enempää intialaisesta uskonnosta kuin kotimaassa muodissa olevista uuspakanallisista liikkeistäkään. ”Täyttymystä eivät mitkään siunatut kivet, mantrat, jooga, Buddha, eikä kukaan muu kuin Jumala voi tarjota”, Jessica sanoo. 

Uuspakanallisuus Suomessa

PERINNETUTKIJA, FT Pasi Klemettisen mukaan suomalainen uuspakanallisuus on saanut vaikutteita kansallisen folkloren ja kalevalaisen myyttisen aineistoin lisäksi uusnoituudesta, shamanismista, okkultismista ja erilaisista luonnonuskonnoista. Vaikka se ei olekaan saanut meillä erityisen suurta suosiota, kiinnostuneita riittää erityisesti nuorten keskuudessa.

Uuspakanallisissa liikkeissä yksilön merkitys korostuu. Jokainen voi valita, yhdistellä ja soveltaa eri uskomuksista haluamansa ideat ja traditiot ja luoda niistä itselleen parhaiten sopivan elämänfilosofian tai uskonnon. Uuspakanalliset liikkeet ovat auktoriteettikielteisiä ja ne painottavat, että yksilö on viime kädessä aina oma auktoriteettinsa.

Niille ovat tyypillisiä polyteistiset ja panteistiset luontokäsitykset: pyhyys ja jumaluus ovat läsnä kaikkialla. Ajatus on, että ihminen, luonto ja universumi ovat pyhiä ja elämä jatkuu osana luonnon kiertokulkua. Keskeistä uuspakanallisille liikkeille on ihmisen suhde luontoon ja ympäröivään maailmaan.