”Koivuniemi-toimittaja” Anu Nousiainen asui Otaniemessä, kun lahko syntyi – muttei tiennyt mitään

Helsingin Sanomien Kuukausiliite julkaisi joulukuun 2010 numerossaan artikkelin Tapani Koivuniemen johtamasta uskonnollisesta lahkosta (ks. jutun lyhennelmä). Yhteisö syntyi raamattupiirinä Otaniemen Teekkarikylässä 1981, mutta seuraavan kahden ja puolen vuosikymmenen aikana se vähitellen eristäytyi ympäröivästä maailmasta lähes täysin.

Kirjoituksen mukaan lahkon jäsenet seuraavat johtajansa erikoisia mielenliikkeitä Jumalan tahtona, esimerkiksi laihduttamalla itsensä vakavan alipainon rajoille tai puurtamalla Koivuniemen firman eteen jopa 70-tuntista viikkoa 2 000 euron kuukausipalkalla.

Artikkelin kirjoittaja, Kuukausiliitteen toimittaja Anu Nousiainen, ei tiennyt tutkimuskohteestaan etukäteen mitään. Hän ei ollut nähnyt edes Ylen MOT-dokumenttia (7.9.2009).

Koivuniemi-teksti lähtikin liikkeelle sattumalta syksyllä 2010, kun eräs huolestunut ihminen otti Nousiaiseen yhteyttä: hänellä oli ystävä, joka kuului lahkoon. Alkusysäyksen jälkeen juttu valmistui suhteellisen nopeasti, reilussa kuukaudessa.

Jos sattuma olisi osunut hieman toisin, Nousiainen olisi saattanut kuulla Koivuniemen lahkosta jo opiskeluaikanaan 1980-luvun jälkipuolella. Hän näet asui tuolloin Otaniemessä poikaystävänsä kanssa ja kulki itse bussilla luennoille valtiotieteelliseen.

”Muistaakseni asuin jopa samassa talossa, jossa Koivuniemen piiri kokoontui”, Nousiainen jatkaa. ”Kieltämättä on jännää että en kuullut yhtään mitään, mutta se varmaankin johtuu siitä, että minulla ei ollut yhteyksiä uskonnollisiin piireihin.”

Mutta miksi Otaniemi? Onko siihen jokin erityinen syy, että Koivuniemen lahko syntyi juuri teekkarien parissa?

Onhan epäilyksiä putkiaivoisten teekkarien alttiudesta lahkolaisuuteen esitetty muuallakin kuin pilkkahenkisissä verkkokeskusteluissa. Esimerkiksi Uskontojen uhrien tuen entinen puheenjohtaja Terttu Forsell on todennut, että ”insinöörien edustus radikaaleissa uskonlahkoissa on silmiinpistävää” (Otahuuto-lehti 15.12.1997).

Myös Anu Nousiainen kertoo ihmetelleensä hetken aikaa koivuniemeläisten korkeaa koulutustasoa, mutta selityksiin insinööriopiskelijoiden liian kapeasta maailmankuvasta hän ei usko. ”Eiväthän kaikki heistä edes olleet teekkareita, vaan mukana oli opiskelijoita esimerkiksi lääkiksestä ja Kauppakorkeakoulusta.”

Nousiainen arvelee, että putkiaivoisuutta parempi syy saattaa olla monien opiskelijoiden ja erityisesti teekkarien yksinäisyys.

Samalla hän korostaa, että hänen tapaamansa ex-lahkolaiset eivät missään tapauksessa olleet yksinkertaista harhaanjohdettua väkeä, vaan älykkäitä ihmisiä, joiden kanssa oli miellyttävä keskustella.

Koivuniemi ei ole ainoa mielenkiintoinen aihe, josta Nousiainen on kirjoittanut. Hänen tuotannossaan isoja kysymyksiä pikemminkin vilisee. Viime vuosina jutut ovat kertoneet muun muassa Wincapitasta, Suomen asekaupoista Israeliin, uutistoimittaja–kirurgien työstä Haitin katastrofialueella ja Erkki Aurejärven taistelusta tupakkayhtiöitä vastaan. (Ks. esim. haku vuoden 2011 jutuista.)

Mikä sitten teki Koivuniemen lahkosta Nousiaiselle ”ison” aiheen? Toimittajan itsensä mukaan ennen muuta psykologia ja ihmisten välinen vallankäyttö.

”Minua kiinnosti se, miten ihmiset reagoivat, kun heihin yritetään vaikuttaa, ja miksi korkeasti koulutetut ihmiset eivät tunnistaneet manipulointia. Juttua kirjoittaessani toivoinkin, että lukija miettisi, miten herkästi häntä itseään voi ohjailla.”

Nousiainen jatkaa huomauttamalla, että uskonnollisissa lahkoissa esiintyy ympäri maailman tiettyjä samanlaisia piirteitä. ”Hannu Lauerman mukaan niihin kuuluvat muun muassa auktoriteettiusko, salailu ja ulkopuolisen maailman leimaaminen pahaksi.”

”Näen myös Koivuniemessä ja Wincapitassa jotain yhteistä: ennen muuta molemmissa on taitava johtaja, joka veti toiset mukaansa”, hän lisää.

Tyypillisistäkin piirteistä huolimatta osa Koivuniemen lahkon erikoisista tapahtumista yllätti Nousiaisen. ”Tapani Koivuniemen opetuskasetteja oli tosi mielenkiintoista kuunnella. En ollut kuullut aiemmin mitään vastaavaa samassa mitassa.”

Kaikkein eniten Nousiaista hämmästyttivät seksuaalinen manipulointi – jopa hyväksikäyttö – sekä se, miten tiiviisti Koivuniemi on onnistunut pitämään lahkonsa suljettuna ulkomaailmalta.

”Totta puhuen sanoin jokin aika sitten eräälle kollegalleni, että en varmaan uskoisi tätä tarinaa, jos en olisi itse sitä kirjoittanut”, hän kommentoi.

Vakituisena Hesarin toimittajana Anu Nousiainen, 46, on työskennellyt 1989 alkaen. Tähän ammattiin hänet sai ryhtymään into kirjoittaa, minkä vuoksi hän ei ole koskaan kokenut tv- tai radiotoimittamista omakseen.

Toisaalta Nousiainen on toivonut, että sillä, mitä hän kirjoittaa, olisi jotain oikeaa merkitystä. ”Suurin osa toimittajista on pikkaisen maailmanparantajia, vaikka monet yrittävätkin leikkiä kyynikkoa”, hän myöntää.

”Tai jos eivät ole, niin päätyvät varmaankin johonkin viihdelehteen.”