Lapinreissu 2014: Hohtavia hankia & pääsiäisriemua

Johanna Lintinen & Olli Syrjälä – 6.9.2014

Ristin kilta järjesti tänäkin vuonna perinteisen pääsiäisretken Lappiin. Ensimmäiset retket järjestettiin jo 1940-luvulla. Tällä kertaa mukana oli 24 ristinkiltalaista sekä viisi teekkaria Tampereen kristityistä teekkareista (TKrT). Aurinko paistoi koko matkan ajan ja keväthanget hohtivat, joten säänkin puolesta oli oikein mukava matka. Mukana oli niin iloisia fukseja kuin virkeitä vanhoja partoja, joista osalle tämä reissu oli jo yhdeksäs.

 

MATKA ALKOI keskiviikkona iltapäivällä Otaniemestä, josta mukaan pakattiin Täffän valmistamat ruuat pakasteina. Retki sai alkaa, ja TKrT:läiset noukittiin mukaan matkan varrelta Tampereelta. Matkan varrella pysähdyttiin muutaman kerran huoltoasemalle tankkaamaan bussia ja mahalaukkuja.

 

Perille Lappiin päästiin varhain torstaiaamuna. Keittiötiimi suuntasi keittiölle laittamaan aamiaista ja muut alkoivat purkaa tavaroita bussista.

 

Tänä vuonna majapaikkana toimi viime vuoden tapaan hieno Vasalammen mökki, joka sijaitsee aivan Aakenustunturin kupeessa Kittilässä. Hiihtoladut lähtivät aivan vierestä, eikä Ylläkselle ollut ajomatkaa kuin reilu puoli tuntia.

 

Majapaikkamme viihtyisässä olohuoneessa oli koko ajan jotain mukavaa meneillään: kitaran soittoa, lautapelailua tai yhdessä oleilua. Nimeltä mainitsematon puheenjohtaja koodasi myös harjoitustyötään.

 

Majapaikassa oli käytössä myös sauna ja palju – olikin mukavaa päästä päivän urheilujen jälkeen kunnon löylyihin väsyneitä lihaksia rentouttamaan.

 

Kuka olet?
Miika: Miika Mäkelä, fyysikkofuksi.
Toni: Toni Mäkelä, fyysikkofuksi.
Justus: Justus Manner, kone-/raksafuksi.

Mikä sai lähtemään?
Miika: Lappi, laskettelu, hiihto, seura, sopiva hinta.
Toni: Vanhemmat kiltalaiset suosittelivat, tunne, että kai se on koettava.
Justus: Odotukset hyvistä kavereista, laskettelusta ja hyvästä meiningistä.

Mikä on parasta?
Toni: Hyvä seura, mukavaa tekemistä.
Miika: Eväät ja lämmin kaakao.
Justus: Hyvät porukat, kaverit, laskettelu, pelaaminen.

Mitä odotat loppureissulta?
Toni: Pitkä bussimatka.
Miika: Yksi hyvä hiihtopäivä (pilvinen ja kylmä). Vika normi-ilta siis.
Justus: Lisää samaa hauskaa...

Tuletko uudestaan?
Miika: Joo!
Toni: Suattaapi olla...
Justus: Tottakai!

 

PALJUN LÄMMITTÄMINEN ensimmäisellä kerralla ei ollutkaan aivan suoraviivainen tapaus, sillä sen pohjalla oli parisenkymmentä senttiä jäätä. Ensimmäisenä leiripäivänä muiden lähdettyä laskettelemaan tai hiihtämään jäivät Antsa ja Tero sulattamaan paljua pohjalaisella sisulla:

 

”Reissun ykkösjuttu oli kylpytynnyri alias palju. Minä (Antsa) ja Tero kulutimme tulopäivänä hartaasti monta tuntia kaivaen paljua esiin ja tuhoten 20 cm jäätä sen sisältä.

 

Perjantaina suoritin paljun koeponnistuksen lämmittämällä sen niin kuumaksi kuin mahdollista. Mittarin yläraja oli 55 astetta, joten lopullinen tulos lienee 55–60 astetta. Jäähdytysveden lisäyksen jälkeen ensimmäiset kylpijät pääsivät kokeilemaan.

 

Siitä eteenpäin palju olikin ahkerassa käytössä joka päivä! Viimeisenä iltana me paljumestarit saimme vielä lillua ihan kahdestaan nauttimassa hyvästä työstä. Kiitokset myös muutamalle apulämmittäjälle. Ensi vuonna palju lämpimänä taas!”

 

HERÄTYS oli joka aamu kahdeksalta, jonka jälkeen porukka alkoi kömpiä kohti ruokavuorolaisten valmistamaa aamupalaa.

 

Aamupalalla termospullot odottivat täynnä kuumaa mehua, kahvia, teetä tai kaakaota. Myös yllätysvaihtoehto oli tarjolla, ja senkin joku rohkea valitsi. Aamupuuron ääressä oli aina mukava tunnelma, kun porukka suunnitteli päivän tekemisiä ja teki voileipiä evääksi.

 

Aamupalan jälkeen saimme hiljentyä pääsiäisen sanoman äärelle, kun mukana ollut otapappi Jenny piti aamuhartauden. Lauloimme Teknoista (Tekno Spirituals -laulukirja) pari kappaletta, ja päivä sai alkaa.

 

Päivän perusrakenne oli aina pääpiirteittäin sama: aamuhartauden jälkeen väki lähti Ylläkselle laskettelemaan, lähistölle hiihtämään tai jäi Vasalammelle oleilemaan.

HIIHTOMAHDOLLISUUKSIA oli runsaasti. Osa porukasta lähti aamulla bussin mukaan ja jäi sopivan matkan päähän majapaikasta. Osa taas lähti hiihtolenkille majapaikasta käsin.

 

Meitä oli hyvin eri tasoisia hiihtäjiä, mutta jokaiselle löytyi varmasti oman tasoista hiihtoporukkaa: toiset hiihtivät useamman kymmenen kilometrin matkoja, kun toiset taas hiihtelivät leppoisaan tahtiin tavoitteena päästä 7 km päähän lettukahvilaan herkuttelemaan.

 

Jo ensimmäisenä varsinaisena leiripäivänä, torstaina, porukkaa lähti rinteisiin ja laduille. Lämpöä oli vähän yli nollan, joten liisteriä ja tervaa sai laittaa suksen pohjaan, jotta perinteiseen tyyliin hiihtävälle olisi ollut tarpeeksi pitoa.

Kuka olet?
Jenny: Otapappi Jenny Vainio.

Miten teologi pärjää teekkarien kanssa?
Jenny: Erittäin hyvin! Ei millään tavalla hankalaa, hauskaa on. Osasyynä on varmaankin, että olen aikuiskasvatustieteilijä ja tehnyt tutkimusta miesvaltaisista yhteisöistä. Joten sitä kautta tutun olosta.

Oliko kiva reissu?
Jenny: Oli, tosi kiva. Tykkäsin kovasti. Vaikka säät eivät olleet lasketteluun optimaaliset, niin seura oli erinomaista ja kaikki meni hyvin. Nautin laskettelusta Ylläksen mäissä kuten aina. On kiinnostavia keskusteluja kiltalaisten kanssa – hyvä olla teologina mukana.

Mitä haluaisit sanoa teekkareille?
Jenny: Ensinnäkin, että opiskeluaika on elämän parasta aikaa, kannattaa ottaa siitä kaikki irti. Kannattaa käyttää aika oman itsen ja persoonan tietoiseen kehittämiseen. Opiskeluaikana on aikaa kehittyä ihmisenä, ja kerkeää miettiä elämänkatsomusta ja maailmankatsomusta.

 

LASKETTELU Ylläksellä oli toinen ajanviettomahdollisuus. Bussi laskettelukeskukseen lähti pian aamuhartauden jälkeen ja palasi viiden aikoihin illalla. Toni kuvailee lauantain laskettelupäivää:

 

”Lauantaiaamu valkeni melko pilvisenä, mikä ei tokikaan menoa haitannut. Lasketteluosastomme päästyä Ylläkselle ihmettelimme hetken gondolihissien loistamista poissaolollaan, mutta jotenkuten huipulle päästyämme teimme nopeasti tätä selittävän empiirisen havainnon: huipulla san(onn)anmukaisesti todellakin tuulee!

 

Joukkomme ei tästä pienestä vaikeuttavasta tekijästä kuitenkaan lannistunut, vaan aloimme suorittaa erinäisiä (ihmis)kokeita. Havaitsimme esimerkiksi, että laskiessa on mahdollista saavuttaa hyvinkin pieni terminaalinopeus laskemalla vastatuuleen. Laskemisaika vähintään tuplaantuu!”

 

Hiihto ja laskettelu eivät olleet tietenkään ainoita aktiviteetteja. Lumikengillä pääsi hyvin kiipeämään esimerkiksi Aakenustunturin huipulle. Eräänä päivänä porukkaa lähti myös kävellen lettupaikalle ja taukoja pidettiin aina, kun sopiva kota tuli vastaan.

 

Välillä ihmisiä jäi majapaikkaan Vasalammelle lautapelejä pelailemaan. Rakensimme myös lumilinnoituksen takapihalle ja leikimme lumisotaa.

 

VÄEN PALATTUA päivän aktiviteeteista jatkui iloinen meno ja meininki majapaikassamme. Kun kolmisenkymmentä teekkaria oli urheillut koko päivän ja ripusteli hiestä märkiä lämpökerrastojaan kuivauskaappeihin, oli ilma ainakin alakerrassa melkoisen aromikasta. Onneksi sauna oli joka päivä kuumana koko illan leiriläisten käytössä.

Joka ilta oli myös yhteinen iltahartaus, jossa joku leiriläisistä jakoi ajatuksia. Yhtenä iltana pidimme seurat, joissa laulut ja puheenvuorot vuorottelivat.

 

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli Äkäslompolon kappelissa pääsiäisyön messu – tällä kertaa kaikki osallistuneet saivat istumapaikat. Paluu tapahtui vasta yhden aikaan aamuyöllä. Kristus on ylösnoussut!

 

Seuraavana päivänä saimme etsiä kätkettyjä suklaamunia päämajamme olohuoneesta.

 

Kuka olet?
Hese: Heikki Kultala, jatko-opiskelija Tampereelta ja entinen Otaniemen sivari.
Janne: Janne Wallenius, jatko-opiskelija Otaniemestä.

 

Koska olit ensimmäistä kertaa mukana Lapinmatkalla?
Hese: 2003
Janne: 2005

 

Montako kertaa olet ollut reissuilla mukana?
Hese: Noin 9
Janne: 9

 

Miksi tulet tänne aina uudestaan?
Hese: Tosi kiva reissu, no siis jos haluaa... ensinnäkin kiva irtiotto arkirutiineista, toisekseen kivaa hengausta mukavien ihmisten kanssa, kolmanneksi leirit tekee hyvää hengelliseen elämään, neljänneksi hiihtäminen on kivaa ja on hyvät hiihtopaikat.
Janne: Ainutlaatuisia tilaisuuksia mennä tämäntyyppisesti Lappiin, aina loistavia reissuja. Hinta on kohdallaan, tekemisen meininki. Ja porukka on aina loistavaa, monenkertalaisena hyvä henki, pappoja suvaitaan.

 

Mikä on muuttunut?
Hese: Majapaikka, pudonnut pois Pallaksen ja Levin päivät.
Janne: Paikka on vaihtunut suklaisemmaksi, ennen oli naiset rautaa ja nuoriso on tullu tommoseksi heikommaksi – tai sit ite on tullu vanhemmaksi.

 

Vinkkejä aloittelijoille?
Hese: Jos miettii lähtemistä niin kannattaa lähteä!
Janne: Phuksina kannattaa lähteä! (Saa alennusta.)
Hese: Kannattaa kysellä varusteita lainaan ennen vuokraamista.