Näin Jumalan pitäisi ilmoittaa itsensä!

OTTO PELLINEN – 3.9.2013

Jumalan ilmoittaman viestin pitää olla kaikin puolin täydellistä. Jos Jumala on olemassa ja haluaa ilmoittaa itsensä, viestin tulee ylittää kaikki odotuksemme, ja sen tulee olla paitsi kaikin puolin tarkkaa, myös täysin yksiselitteistä ja ymmärrettävää kaikille ihmisille kaikkina aikoina. Eihän Jumalalta voi odottaa vähempää.

RAAMATUN LUKIJOILLA on usein selkeät käsityksensä siitä, minkälaista tekstiä Raamatussa voi olla, mikäli se todella on Jumalan ilmoitusta. Jos jostain syystä Raamattu ei näytäkään sopivan muottiin, uskovan mielestä ongelman täytyy olla siinä, ettei rajallinen ihminen vain ymmärrä Raamatun todella sopivan muottiin paremmin kuin hyvin. Epäilijöiden mielestä taas koko kirja kannattaa heittää roskakoriin: ”Eihän Jumala voisi tuottaa tällaista roskaa!”

Kyllähän Jumala voi kaikkivaltiaana kirjoittaa parhaan mahdollisen kirjan, ja täydellisen viisaana ja hyvänä hän kirjoittaisi varmasti sellaisen kirjan, joka olisi täydellisen ymmärrettävä kaikille ihmisille kaikkina aikoina.

Täydellinen teos voi syntyä vain Jumalan suoran sanelun seurauksena. Ihminen voi toimia korkeintaan kirjurina tai kopiokoneena, joka toistaa valmiiksi valitut kirjaimet. Jos ihmisille antaisi yhtään suuremman roolin, kirja menisi pilalle. Kyllähän jokainen tietää miten käy kun laittaa lapsen asialle.

Käytetty kieli olisi huoliteltua, ja yli-inhimillisyys huokuisi joka sanasta. Kaikkiin tärkeisiin kysymyksiin olisi vastattu. Viestittäviksi tarkoitetut faktat olisivat hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti dokumentoituja ja tarkkoja, eikä mikään näyttäisi koskaan olevan vastoin saatavilla olevaa tieteellistä tietoa. Ei kai kukaan järkevä ihminen muuten voisi vakuuttua kirjoituksen jumalallisesta alkuperästä?

JOS RAAMATUN PILKUT olisivatkin jääneet viilaamatta tai jos knoppitiedoissa löytyisi puutteita, tämähän olisi ilmiselvästi osoitus Raamatun jumalallisuutta vastaan, eikö niin? Raamatun jumalallisuutta voidaan sentään puolustaa keksimällä hienoja selityksiä näennäisille virheille, niin että Raamattu saadaan sittenkin mahtumaan muottiin.

Selityksiä löytyy joka makuun, ja paremman puutteessa voidaan tietysti vedota vaikka kopiointivirheeseen. Näin saatua selitystä voidaankin jo käyttää todisteena Raamatun virheettömyydestä. Epäilijän mielestä epäuskottava selittely kuitenkin vain vahvistaa oletusta, että uskonnot tosiaan edellyttävät aivojen heittämistä narikkaan.

Harvempi kuitenkaan miettii tämän neuroottisen pilkunviilauksen taustalla vallitsevien oletusten mielekkyyttä. Pitäisikö Jumalan todella ilmoittaa itsensä niin, ja miten tästä voidaan olla varmoja? Käytännössä nämä oletukset perustuvatkin siihen, miten lukija itse olisi asiat hoitanut – jos vain olisi kaikkivaltias.

Eikö se nyt ole sanomattakin selvää: täytyyhän Täydellisen Jumalan ilmoituksen olla Täydellistä!

Helposti unohdetaan että Jumala itse on ainoa täydellinen, ja jotta hän voi luoda mitään, luodun tulee aina olla joiltain osin vähemmän täydellinen kuin Jumala. Muutenhan luodun täytyisi olla ainakin kaikkivaltias, kaikkitietävä, täydellisen hyvä ja välttämättä olemassaoleva. Siis Jumala itse. Välttämättömiä olentoja ei kuitenkaan voi millään logiikalla luoda.

Kaikkivaltiaana Jumalan täytyykin itse valita, mihin tarkoitukseen hänen luomuksensa sopii täydellisesti, ja mitkä tarkoitukset täytyy jättää vähemmälle huomiolle. Ei toki Jumalakaan voi tehdä ihan mitä vain: Jumala on edelleen kaikkitietävä ja täydellisen hyvä, joten hän ei voi erehtyä eikä valehdella. Jumalan täytyy siis olla oikeassa kaikessa mitä ilmoittaa.

AJATTELUMME tarvitsee mullistuksen. Tieteellisen vallankumouksen pioneerit lähtivät tutkimuksissaan liikkeelle siitä oletuksesta, että ihmisen järki oli syntiinlankeemuksessa turmeltunut ja altis kaikenlaisille virhepäätelmille. Luonnon toimintaa ei siksi voinut luotettavasti päätellä miettimällä nojatuolissa, vaan asian selvittämiseksi tarvittiin kokeellista tutkimusta.

Samaa ajattelua voidaan soveltaa myös oletuksiimme Jumalan ilmoituksesta: emme voi vain luottaa omiin ajatuksiimme siitä, minkälainen ilmoituksen pitäisi olla, vaan tämän selvittämiseksi täytyy tehdä huolellista tutkimustyötä. Raamatulta ei siis pitäisi odottaa täydellisyyttä sellaisissa asioissa, joihin sitä ei ole koskaan tarkoitettukaan.

Toisaalta emme voi tietää, mihin teksti on tarkoitettu, ennen kuin olemme tutustuneet siihen tarkasti.

Eikö silti ole kiistatonta, että jos Jumala haluaa ilmoittaa jotakin meille, hän tahtoo ilmaista itsensä mahdollisimman selkeästi, jolloin kaikki olisi yksiselitteistä ja kaikkien ymmärrettävissä? Tai sitten ei. Ehkäpä ensisijaisena tarkoituksena ei olekaan faktatietojen välittäminen, vaan tietyn vaikutuksen synnyttäminen vastaanottajassa?

Jeesuskin opetti usein vertauksilla, joita edes hänen opetuslapsensa eivät ymmärtäneet ilman selityksiä. Ehkä Jumala voikin siis ilmoittaa itsensä joskus vaikeaselkoisesti.

Jeesuksen esimerkkiä noudattaen Raamattu näyttääkin rikkovan hienoja ennakkoluulojamme suorastaan järjestelmällisesti. Juutalaisethan odottivat messiaansa olevan majesteettinen kuningas, joka vapauttaa kansansa miehittäjän vallasta, mutta Jeesus ei edes yrittänyt täyttää tätä roolia. Sen sijaan Jeesus käyttäytyi ”sopimattomasti”, suututti uskonnolliset johtajat ja kärsi häpeällisen kuoleman miehittäjäkansan käsissä.

RAAMATTU POIKKEAA jo ulkomuotonsa puolesta selvästi niistä oletuksista, joiden mukaan pyhien kirjoitusten pitäisi olla Taivaasta annettua yksiselitteistä ja suoraa Jumalan opetusta. Sen sijaan Raamattu on suurelta osin kokoelma ihmisten kirjoittamia historiallisia kertomuksia Jumalan teoista ihmisten elämässä.

Voisi jopa väittää, että Raamatun syntyprosessi on korostetun inhimillinen. Jeesus itse ei edes kirjoittanut mitään, mikä olisi päätynyt Raamattuun, vaikka se olisi varmasti ollut helppoa. Sen sijaan hänen puheensa löytyvät vasta hänen seuraajiensa kirjoituksista.

Ne Raamatun kirjat, jotka sisältävät eniten suoraa Jumalan puhetta, ovat joko symboliikalla kyllästettyjä profetaalisia ilmestyksiä tai kapulakielistä lakitekstiä.

Uuden Testamentin kirjeissä on sentään paljon suoraa opetusta, ja siihen on helppo suhtautua jumalallisena ilmoituksena. Ehkä juuri siksi lukijalta meinaakin unohtua, että kyseiset tekstit ovat sittenkin kirjeitä, jotka kirjoitettiin tiettynä aikana tiettyyn seurakuntaelämän tilanteeseen.

Apostoli Paavali pyrkii kirjeissään usein perustelemaan, sen sijaan että vetoaisi jumalalliseen inspiraatioonsa. Kerran hän sanoo jopa: ”[Tästä] minulla ei ole Herran antamaa käskyä. Sanon kuitenkin oman mielipiteeni, sillä Herra on suonut minulle sen armon, että minuun voi luottaa.” (1.Kor. 7:25)

Ehkä Paavali huomasi, että inspiraatiossa oli katkos, mutta päätti kirjoittaa edes valistuneen arvauksensa? Vai kirjoittiko hän sittenkin vain ”hänelle annetun viisauden mukaisesti”(2.Piet. 3:15), rehellisesti ja nöyrästi niistä asioista, joista tunsi Jumalan tahdon?

Myös Raamatun kielellinen taso vaihtelee, ja esimerkiksi Luukkaan evankeliumi on päätynyt korjailemaan lähteenä käyttämänsä Markuksen evankeliumin kieltä.

AIVAN KUIN RAAMATTU ei edes yrittäisi täyttää pyhälle kirjalle asettamiamme odotuksia. Raamattu tuntuu sotivan valmiita ennakkoluuloja vastaan siinä määrin, että on silmien sulkemista tosiasioilta, jos Raamattua ei suostuta tarkastelemaan sen omilla ehdoilla.

Helposti avaamme Raamatun etsien vastauksia lempikysymyksiimme, kun oikean ymmärryksen saavuttamiseksi meidän tulisi pikemminkin etsiä niitä kysymyksiä, joihin Raamatun teksti pyrkii vastaamaan. Ensin pitää siis selvittää, mitä tekstissä halutaan sanoa, ja mikä tekstilaji on kyseessä, vasta tämän jälkeen on mahdollista arvioida tekstin todenmukaisuutta.

Monelle Jumalan sanan inhimillinen luonto on kuitenkin liian vaikea hyväksyä, ja inhimillisyys tahdotaan vesittää olettamalla, että Jumalan on täytynyt olla haukkana siivoamassa ihmiskirjoittajien jälkiä. Jostain syystä tämä neuroottisuus koskee vain alkuperäisiä käsikirjoituksia, mutta ei kopiointiprosessia.

Ikään kuin Jumalalle olisi ollut hirmuisen tärkeätä inspiroida yksityiskohdat niin, että näennäiset ristiriidat ovatkin tulkinnan avaimia, mutta kopiointiprosessia ei olekaan sitten tarvinnut valvoa aivan niin tarkkaan. Siinä on kyllä saanut käydä virheitä.

Kristityn ei kuitenkaan pitäisi yllättyä siitä, että Jumala jättää viestinsä välittämisen ihmisten vastuulle, koska juuri tästä lähetyskäskyssäkin on kyse.

Pitäisikö meidän sitten vaatia kirjoituksilta muuta kuin mihin niiden alkuperäinen kirjoittaja on ne tarkoittanut? Kirjoittajat ovat kirjoittaneet kukin omalla tavallaan niistä asioista, joiden ovat tienneet olevan totta, ja ovat kirjoittaessaan olleet rehellisiä ja nöyriä. Jumala on ohjannut työtä niin, että kokonaisuus on hänen mielensä mukainen. Jos lukisimme Raamattua tästä näkökulmasta, meidän olisi ehkä helpompaa keskittyä olennaiseen.

Aihepiirin käsittely jatkuu tekstissä ... ja kiertääkö Aurinko Maata?.