Helsingin Energian tutkimuspäällikkö Jussi Palola:

Ihmiskuvan vaikutus bisnekseen oivalletaan liian harvoin

OPISKELUSSA JA TYÖSSÄ ei kannata varmistella sen perään, että kaikki ovet säilyisivät tulevaisuudessa auki. Näin ajattelee Jussi Palola, joka toimii nykyisin Helsingin Energiantutkimus- ja kehityspäällikkönä.

”On rakentavampaa keskittyä etenemään jossakin asiassa määrätietoisesti ja paiskimaan töitä sen eteen. Näin ovia aukenee elämässä lopulta paremmin kuin jos varoo ratkaisuja ja jää varmistelemaan kaikkien vaihtoehtojen perään”, hän selittää näkemystään.

Tämän neuvon Palola kertoo jakaneensa opiskelijoille, jotka tulevat keskustelemaan hänen kanssaan. Parin vuoden opiskelun jälkeen hän joutui painimaan saman epävarmuuden kanssa jonkin aikaa itsekin, kun alkuinnostus oli haihtunut, ja jotkin kurssit tuntuivat ajan haaskaukselta.

EHKÄ TARMOKKUUS ja päättäväisyys myös näkyvät. Ainakin Palolan oma työura on noussut nopeasti.

Otaniemeen hän saapui 1999 silloisen TKK:n sähköosastolle. Kesällä 2003 hän pääsi Helsingin Energialle kesätöihin, ja 2005 hän sai vakituisen paikan DI:ksi valmistumisensa jälkeen. Vain kolme ja puoli vuotta myöhemmin, 27-vuotiaana, hänet valittiin koko konsernin tutkimus- ja kehityspäälliköksi.

Nyt Jussi Palola, 30, viimeistelee työnsä ohessa väitöskirjaa, jonka pitäisi valmistua joskus ensi vuonna. Väitöstyö koskee investointianalyysiä.

Johtajien menestystä ei kuitenkaan pitäisi ajatella pelkästään heidän omien ansioidensa kautta, Palola toivoo.

”Jos jälkikäteen sanoo, että tässä se on, näiden suoritusten takia olen edennyt urallani, niin se latistaa asioita. En voi kiistää omaa panostani, mutta onnistuminen jää kiinni niin monesta muustakin asiasta kuin itsestä”, hän kertoo.

Palola kertookin pyrkivänsä rohkaisemaan ja inspiroimaan toisia, jotta nämä huomaisivat omat kykynsä ja ottaisivat ne käyttöön.

”Kollegoistani voisin mainita esimerkiksi tohtori Markku Hyvärisen, joka kuuluu sähköverkkojen asiantuntijana varmaankin viiden parhaan joukkoon Suomessa. Minulle hän on ollut tärkeä oppimestari valmistumisen jälkeenkin.”

Jussi Palola, 30

  • Helsingin Energian t&k-päällikkö
  • Seurustelee
  • DI 2005: TKK, sähköverkot ja suurjännitetekniikka

Neuvot uusille teekkareille

  • \\\"Tee määrätietoisesti sitä mitä olet tekemässä.\\\"
  • \\\"Älä silti pidä suorituksia oman arvosi mittarina. Silloin muistat myös levätä.\\\"
  • \\\"Käy Esa Saarisen luennoilla.\\\"

”Ja sitten vaikka Juha Sipilä, joka on tehnyt innokkaasti hyvää työtä kehittäessäänpalvelinsalien energiatehokkuutta.”

AMMATTIOSAAMISEN ja henkilökohtaisten kiinnostusten välisenä linkkinä Palolalle toimii työpsykologia, jonka hän on valinnut myös tohtoriopintojensa sivuaineeksi. Erityisesti häntä on kiehtonut ihmiskuvan merkitys käyttäytymiseen.

Esimerkiksi hän ottaa vapaan tahdon ja deterministisen käsityksen eron. Toimiiko ihminen kuin kone, joka vain reagoi ulkoisiin uhkiin ja mahdollisuuksiin, vai onko meillä vapaus todellisiin valintoihin?

”Kepin ja porkkanan mukaan käyttäytyminen ohjaa usein ulkoista toimintaa, mutta deterministinen ihmiskäsitys jää pinnalliseksi. Se ei kerro mitään niistä perustavista käsityksistä, joiden varassa ihminen tekee valintoja”, Palola kommentoi.

IHMISKÄSITYKSEN MERKITYSTÄ ei kuitenkaan usein tunnisteta. ”Liikkeenjohdon ja liiketalousalan kirjallisuus jättää yleensä kertomatta, millaisia oletuksia ihmisen perimmäisestä luonteesta kulloinkin tehdään. Arvokäsitykset voidaan esittää ikään kuin tieteellisinä tuloksina”, Palola pohtii.

”Tällaista kritiikkiä on esittänyt muun muassa business management -professori Sumantra Ghoshal.”

Ilmiö näkyy Palolan mukaan myös teknisillä aloilla – varsinkin siinä, että me insinöörit ajattelemme usein olevamme täysin rationaalisia päätöksentekijöitä, jotka pystymme toimimaan kokonaan objektiivisten faktojen pohjalta.

”Jokaisen päätöksen taustalla on kuitenkin oletuksia ja arvoja, joista ei ole olemassa absoluuttista totuutta. Itse kunkin olisi hyvä tietää, mitä arvoja ja ajatusmalleja pitää tärkeinä”, tutkimuspäällikkö kommentoi.

Miksi tekniikan ja bisnesalan ihmiset sitten välttelevät ihmiskuvasta puhumista? Voisiko syynä olla kiusaantuminen maailmankatsomusta lähestyvistä kysymyksistä, vai yrittävätkö kirjoittajat tahallaan varata omille käsityksilleen tieteellisyyden sädekehän?

Palola arvelee, että tällaisiakin motiiveja esiintyy. Hänen mukaansa suurin syy saattaa kuitenkin olla asioiden haasteellisuus. ”On vaikea hahmottaa, mistä omat ajatusmallit ovat peräisin, ja että ne eivät välttämättä olekaan itsestään selviä. Jotkin mallit periytyvät yhteiskuntamme ja sukujemme historiasta vuosisatojen takaa.”

OMAN VAKAUMUKSENSA Palola tunnustaa kristilliseksi. Hän myöntää, ettei kristinuskolla ole monopolia siinä, että voidaan tehdä hyvää, mutta käsitys ihmisestä Jumalan kuvana on hänelle hyvin tärkeä. ”Se, että ihmisellä on näin suuri arvoasema, on mielestäni uniikkia.”

Näkyykö usko sitten arkisessa työelämässä? Tähän kysymykseen Palola ei löydä heti helppoa vastausta.

”On vaikea sanoa, miten uskon voi havaita konkreettisesti. En kuitenkaan tahtoisi, että se jäisi marginaaliin, niin että on joitakin nippeleitä, jotka täytyy tehdä toisin kuin muut tekevät”, hän miettii.

”Toivon mukaan usko ilmenee kokonaisvaltaisemmin. Jos ihminen kokee, että itse on saanut paljon hyvää toisilta, ja Jeesuksen käytännön opetuksista, niin silloin sitä hyvää jakaa myös toisille. Mitä ajattelet itsestäsi, sitä teet eteenpäin.”

ENTÄPÄ OPISKELUAJAT? Mitä muuta niistä Jussi Palolalle jäi käteen kuin DI:n paperit?

Ainakin iso joukko myönteisiä muistoja Ristin killasta, hän vastaa. Ristin kiltaan hän saapui heti opiskelunsa alussa 1999, ja hän viihtyi siellä valmistumiseensa asti. Vuoden 2004 hän toimi killan varapuheenjohtajana.

Palola koki Ristin killassa parhaana sen, että eri elämänalueet kohtasivat siellä toisensa. Hänen mukaansa hengellistä elämää ja käytännön toimintaa ei pidetty toisistansa erillään.

”Erityisesti minua innosti teekkarien luovuus ja toimeliaisuus. Opiskelijat rakennuttivat kappelin kampukselle aikanaan itse, ja Lähetyksen teknisen tuen kautta Ristin kilta on avustanut muun muassa sairaaloita ja kouluja kehittyvissä maissa.”

”Lisäksi Ristin killassa oli kavereita, joiden kanssa kävin aamulenkillä, ja kappelille pääsi juttelemaan ja musisoimaan. Liikunta ja ystävät varmaankin antoivat samalla motivaatiota opiskeluun”, Palola muistelee.

Nykyisin Palola käy Helsingin Saalem-seurakunnassa, missä hänet saattaa nähdä rumpalina iltajumalanpalveluksessa. Hän harrastaa säveltämistä ja laulamista sekä avustustyöhön osallistumista.