Kaikki pääsevät taivaaseen?


RAKKAUTTA, ARMOA
 ja suvaitsevaisuutta korostavassa nykykristillisyydessä helvetti, tuomio ja synti tuntuvat vierailta ja vaikeilta käsitteiltä. Maallisessa yhteiskunnassa yleistynyt ajatus moniarvoisuudesta ja useista eri totuuksista on siirtymässä myös luterilaiseen kirkkoon. Oikean ja väärän määrittäminen ulkopuolisen auktoriteetin, kuten Raamatun, kautta koetaan syrjivänä, loukkaavana tai fundamentalistisena.

Julkisuudessa käydyssä keskustelussa puhutaan paljon aikasidonnaisuudesta ja Raamatun tulkinnasta. Kristinopin ydinkohdat synnistä ja sovituksesta ovat kiistakysymyksiä myös evankelisluterilaisen kirkon sisällä. Aikanaan paljon mediajulkisuutta sai pastori Antti Kylliäisenteos Kaikki pääsevät taivaaseen: Välttämättömiä tarkistuksia kristillisiin opinkohtiin(1997). Kirjassaan Kylliäinen esitti muun muassa, että Jeesus ei sovittanut ihmisten syntejä, sillä Jumala armahtaa ihmiset tarvitsematta korvaukseksi sovitusta.

MITÄ RAAMATTU sitten sanoo? Raamatun mukaan kuolema tuli maailmaan syntiinlankeemuksen seurauksena – synnin palkaksi Jumala asetti kuoleman. Teoriassa tämä tarkoittaa, että omin voimin olisi täysin mahdollista päästä taivaaseen, jos eläisi tekemättä syntiä. Käytännössä se on Raamatun mukaan kuitenkin mahdotonta. Ensimmäisten ihmisten langettua jokainen heidän jälkeläisensä ja jälkeläistensä jälkeläinen on jo syntyessään syntinen.

Ihmissuvun historiaan mahtuu silti yksi ihminen, joka oli synnitön – Jeesus, joka oli lihaksi tullut Jumala. Siinä missä ensimmäisen ihmisen lankeemus riitti suistamaan koko ihmissuvun syntiin, riitti yhden ihmisen synnittömyys pelastamaan kaikki. Puntit ovat tasan. Paavali kirjoittaa kirjeessään roomalaisille seuraavasti:

"Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä. ...

Rikkomusta ei kuitenkaan voi verrata armoon. Yhden ainoan ihmisen rikkomus on tosin tuottanut kaikille kuoleman, mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ansiosta kaikkien osaksi. Tätä lahjaa ei voi edes verrata yhden ihmisen synnin seurauksiin, sillä yhden ihmisen teon seurauksena oli kadotustuomio, mutta Jumalan armosta kaikkien rikkomusten seuraukseksi tulikin vapauttava tuomio. ...

Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita. Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden." (Room. 5:12,15–16,18–21)

Syntiinlankeemus koskee kaikkia tahdosta riippumatta &8211; pelastus sen sijaan on tarjottu lahja. Siitä on myös oikeus kieltäytyä.

NYKYKRISTILLISYYDEN LUOMALLE hymistelevälle, värittömälle, mauttomalle ja hajuttomalle jumalalle ei Raamatusta löydy perusteita. Sen sijaan siellä puhutaan armahtavasta ja anteeksiantavasta Jumalasta, joka on pyhä, kaikkivaltias Kuningas. Samalla mainitaan useaan otteeseen, että Jumala on myös oikeamielinen tuomari [1], jolle ihminen on vastuussa teoistaan:

"Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle." (Hepr. 9:27)

"Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan."(Ilm. 20:11–12)

Maallisen oikeuslaitoksen ihanteen mukaan oikeamielinen tuomari tuomitsee rikoksista laissa määrättyjen rangaistusten mukaisesti, rehellisesti ja totuudesta tinkimättä. Oikeudenmukaisuuden nimissä on syyllistä rangaistava ja rangaistus on myös kärsittävä. Syyllisen rankaisematta jättäminen sotii oikeudenmukaisuuden periaatteita vastaan, ja on väärin uhria kohtaan.

Jos siis maallinen oikeus toimii näin, miksi maailman tuomari, joka on asettanut oikean ja väärän, toimisi toisin? Jokainen ihminen, joka on syntiä tehnyt, on ansainnut kadotustuomion. Kaikki joutuvat helvettiin.

MUTTA. Puhe armollisesta Jumalasta kuulostaa naurettavalta, jos jokainen ihminen on jo syntyessään tuomittu helvettiin. Onneksi on olemassa mutta. Jumalan armo ja rakkaus tulevat esiin Jeesuksessa ja hänen ristinkuolemassaan. Jumala olisi voinut jättää ihmiset synnin valtaan, mutta hän laati pelastussuunnitelman. Maailmaan syntyi synnitön ihminen, jonka kautta tuli pelastus. Kaikilla on mahdollisuus päästä taivaaseen.

Raamatun mukaan Jumalaa vastaan rikkomisesta seuraa ikuinen kadotus. Ne, jotka eivät hyväksy Jeesuksen sovitusta omakseen, kärsivät rangaistuksensa itse. Mutta jokainen ihminen, joka hyväksyy Jeesuksen kärsimyksen ja kuoleman sovitukseksi synneistään, saa uskoa, että oikeuden langettama rangaistus on hänen puolestaan jo kärsitty.

”Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet. Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä. Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee.

Sitten seuraa kaiken päätös, kun hän luovuttaa kuninkuuden Jumalalle, Isälle, kukistettuaan kaiken vallan, mahdin ja voiman. Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema”. (1.Kor. 15:20–26


Viitteet


[1] 1. Moos. 18:25; Job. 19:29; Ps. 7:8, 11; Ps. 9:4; Ps. 94:2; Jes. 16:5; 2. Tim. 4:8; Hepr. 12:23; Jaak. 4:12; Jaak. 5:9