Miksi en luopuisi rahasta vain symbolisesti?

Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Mutta kun nuorukainen kuuli nämä sanat, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. (Matt. 19:21–22)

KERTOMUS JEESUKSESTA ja rikkaasta miehestä (lainaus yllä) on häirinnyt minua pitkään, sillä olen kuullut sen oikeasta tulkinnasta ristiriitaisia näkemyksiä.

Ensiksikin jotkut kristityt ovat kertoneet minulle, että Jeesus neuvoi ainoastaan tarinan rikasta miestä. Kuitenkin toiset – joista kaikki eivät ole olleet kristittyjä – ovat tulkinneet kertomusta ainakin joissakin rajoissa ohjeeksi kaikille ihmisille. Usein, muttei aina, tähän näkemykseen on liitetty myös selkeä poliittinen väri.

Pelkästään Raamatun tekstistä voi olla vaikea ratkaista, kumpi käsitys on oikea tai parempi. Molemmille niistä on perusteita. Tiukasti historiallista tulkintaa puoltaa se, että jakeissa 21 ja 22 Jeesus puhui ainoastaan rikkaalle miehelle, eikä hän esittänyt edes kertomuksen selitysosassa (jakeet 23–26) käskyä kaikille.

Silti selityksen perusteella jokin yleisempi viesti Jeesuksella selvästi oli, joten yleistäväkin tulkinta kuulostaa mahdolliselta. Selityksessä hän nimittäin ennusti rikkaiden joutuvan kadotukseen – joskin tämän pohjalta opetuslapset ihmettelivät, voiko kukaan pelastua.

YLEISTÄVÄLLE TULKINNALLE jää silti yksi ongelma, johon historiallinen vaihtoehto ei törmää: mitä tarkoittaa kertomuksen olennaisin käsky "seuraa minua"?

Alkujaan Jeesuksen neuvo oli kokonaisuudessaan konkreettinen. Rikkaan miehen olisi pitänyt hyvin käytännöllisesti luopua rahasta ja sen jälkeen siirtyä kiertämään maata Jeesuksen mukana.

Rahoistaan voi luopua kuka tahansa rikkaan miehen tavoin, mutta jälkimmäisen käskyn osalta yleistävä tulkinta jää täysin abstraktiksi. Jeesus ei kulje ihmisenä meidän keskellämme – mitä siis tarkoittaa hänen seuraamisensa?

KYSYMYKSEEN VOI ANTAA parempia ja huonompia vastauksia, mutta niistä paraskaan ei pelasta tulkintaongelmaa. Tarkoittipa Jeesuksen seuraaminen ihan mitä tahansa, sen ei ole mahdollista tarkoittaa Raamatun lukijalle samaa asiaa kuin se tarkoitti rikkaalle miehelle.

Hänelle rahoista luopuminen ja Jeesuksen seuraaminen olivat toisiinsa rinnastettavia käytännön tekoja, joista molempien merkitys kävi selväksi käskystä itsestään. Myöhempi lukija ei voi tehdä tätä rinnastusta, vaan 'seuraamisen' sisältö täytyy päätellä jostakin muualta.

Siten yleistävä tulkinta kaivaa pohjan itsensä alta. Jos jälkimmäisen käskyn tosiasiallisen sisällön saa päivittää käsitteelliseen muotoon, mikä estää päättelemästä, että rahastakin täytyy luopua vain symbolisesti? Yksipuolista valikointia ei ole helppo perustella.

Lisäksi on vaarana, että yleistetyn käskyn olennaiseksi sisällöksi nousee pelastuksen sijaan raha. Vaikka Jeesuksen seuraamisen merkitys luultavasti onkin mahdollista päätellä muualta Raamatusta, hyvin alttiiksi tulkitsijan omille mieltymyksille jää se ratkaiseva päätelmä, millä tavoin konkreettinen köyhyys edistää ei-konkreettista seuraamista.

Pahimpiin poliittisiin tulkintoihin voi liittyä jopa kuvitelma siitä, että omaisuudesta luopuminen itsessään johtaisi ihmisen Jumalan luo. Ainakaan tätä en usko Jeesuksen tarkoittaneen.