Sananvapaus – nauti vielä kun pystyt?

Netti on lisännyt paitsi sananvapautta, myös intoilua sen rajoittamiseksi.

VIELÄ VIISITOISTA VUOTTA SITTEN internet oli harvojen herkkua, ja televisio- ja lehtitalot määräsivät, mikä tieto leviää ja mikä ei. Tietenkin yksityishenkilö saattoi painaa mielipiteensä miljoonille paperilapuille ja jakaa ne postiluukkuihin, mutta harvan rahat, aika ja into riittivät sellaiseen projektiin.

Nyt tilanne on toinen: tieto tai mielipide, jonka ihmiset kokevat tärkeäksi, leviää Facebookissa ja Twitterissä sadoille tuhansille muutamassa tunnissa. Päätöksen tärkeydestä tekee yhteisö, ei toimittaja. Demokratiaa parhaimmillaan!

Internetiä voi hyvällä syyllä pitää suurimpana sananvapautta tukevana innovaationa kirjapainotaidon keksimisen jälkeen.

Silti pelkkä työkalu itsessään ei takaa positiivista vaikutusta sananvapauteen. Kirjapainotaito on tekniikka, mutta sananvapautta edisti – tai sen loi – valistusaate. Internet on tekniikka, sananvapautta edisti sosiaalisen median syntyminen.

Internet ja erityisesti sosiaalinen media on syönyt perinteisen median valtaa [1], mitä voidaan pitää tavallisen kansalaisen kannalta positiivisena asiana. Yhteisö päättää, mikä tieto on merkittävää, ja jokainen voi olla toimittaja.

Esimerkiksi Sellon joukkomurhasta ei kertonut ensimmäisenä iltapäivälehti eikä Yle, vaanpaikalla ollut twitteristi [2]. Sekä Jokelan että Kauhajoen kouluammuskelusta puolestaan uutisoivat ensimmäisenä Muropaketti-keskustelufoorumin jäsenet, ei lehdistö.

NETTI ON LISÄNNYT paitsi sananvapautta, valitettavasti myös intoilua sen rajoittamiseksi.

Sananvapauden rajoittamisaikeIta perustellaan milloin milläkin syillä. Yksi muotisyy on rasismin torjunta [3], mitä sillä ikinä tarkoitetaankin. Rikoslaissa on jo kielletty kansanryhmää vastaan kiihottaminen – miksi se ei riitä? Ja sitä paitsi, jos joku on niin typerä että pitää erivärisiä ihmisiä alempiarvoisina kuin toisia, hän olkoon omassa uskossaan.

Jos rasismi-niminen typeryyden ilmentymä kielletään, ehdotan samaan pakettiin muidenkin typeryyksien, kuten alkajaisiksi julkisella paikalla tapahtuvan nenänkaivelun, eläkevakuutuksen ostamisen tai alkoholin juomisen kieltämistä. Viimeisimmän kieltoa on historiassa yritettykin, laihoin tuloksin ja ikävin sivuvaikutuksin.

Toinen veruke sananvapauden vesittämiselle on turvallisuuteen vetoaminen. Näin voi perustellamitä ihmeellisimpiä asioita [4], alkaen käteisen rahan liikuttelun rajoittamisesta päättyen lentokenttien nestepakkausten ja minigrip-pussien kanssa pelleilyyn.

Puhumattakaan kaikista yksityisyyden suojaa heikentävistä lakimuutoksista, joiden ansiosta "rikolliset jäävät kiinni helpommin".

SANANVAPAUDESSA ERITYISEN TÄRKEÄÄ on, että se koskee myös eri mieltä olevia.

Jokainen uutisia edes satunnaisesti lukeva muistaa, millainen meteli nousi muutaman pilapiirtäjän profeetta Muhammadia esittävistä kuvista. Sananvapauden siunaamien ilmaisutapojen, kuten lippujen polttamisen ja mölinän, lisäksi piirtäjien kimppuun on hyökätty fyysisesti [5] [6].

Sananvapauteen kuitenkin kuuluu, että sen käyttäminen ei saa johtaa muiden ihmisoikeuksien, kuten tässä tapauksessa fyysisen koskemattomuuden, loukkaamiseen. Vapaus on vapaus vain, jos sitä voi käyttää.

Väärän tai loukkaavan mielipiteen näkeminen, kuuleminen tai lukeminen voi tuntua pahalta, mutta sananvapauden hyödyt ovat moninkertaisesti haittoja suuremmat. Omaa vakaumusta loukkaaviin pilakuviin on huomattavasti helpompi suhtautua, kun tietää, että omakin mielipide saattaa loukata jotakuta.

Ainoa looginen vaihtoehto on sallia mielipiteiden esittäminen kaikilta, ja valvoa, että tämä vapaus toteutuu myös käytännössä. Sananvapaus on kuin raskaus – se joko on, tai sitä ei ole.

Kirjoittaja on opettaja ja toimittaja sekä entinen Ristin killan aktiivi. Palautetta jutusta voi antaa yksityisesti etunimi(miu)sukunimi.fi tai julkisesti vaikkapa Twitterissä @linjaaho.