Aborttikeskustelua 2000 vuoden takaa

 

"Sikiö on äitinsä ruumiinosa"  vs. 
"Abortti on vain nopeampi tapa tappaa ihminen"

NÄKEMYS ABORTISTA erottaa monien muiden moraalisten ristiriitojen tapaan länsimaissa konservatiiveja ja liberaaleja toisistaan.

Aborttikeskustelu kuitenkin poikkeaa useista kiistoista siinä, että vain harvakseltaan keskustelijat perustelevat käsitystään historialla tai varhaisilla teologisilla näkemyksillä. Esimerkiksi väittelyssäväkivallasta tai homoseksuaalisuudesta tilanne on toinen: usein molemmat osapuolet vetoavat innokkaasti Raamatun tai alkukristittyjen käsityksiin [1].

Ero saattaa johtua ainakin siitä, että abortti on helppo mieltää nykyaikaiseksi lääketieteelliseksi toimenpiteeksi. Mitä sanottavaa siihen voisi muinaisilla teksteillä edes teoriassa olla?

ODOTUKSIIN NÄHDEN historia yllättää. Vaikkakin abortti, joka voidaan toteuttaa naisen kannalta turvallisesti, on moderni keksintö, toimenpiteen historia on ikivanha. Kirjallisissa lähteissä se mainittiin ensi kerran noin vuonna 1550 eKr Egyptissä (Ebersin papyrus) [4] (pdf-linkki viitteeseen).

Myös antiikin roomalaiset ja kreikkalaiset tunsivat abortin hyvin, ja viimeistään ajanlaskumme alkuun mennessä raskaudenkeskeytykset olivat vaaroista huolimatta yleisiä kaikkien yhteiskuntaluokkien parissa [5a] [6a]. Myös kemiallisia ehkäisymenetelmiä tunnettiin (ks. artikkeli Antiikin aborttimenetelmät) [6b].

Jopa abortista Rooman aikaan käyty keskustelu muistuttaa hämmentävästi oman aikamme mielipiteenvaihtoa. Toisella puolella olivat juutalaiset ja kristityt, joiden mielestä sikiö on ihminen, ja jotka tämän vuoksi vastustivat aborttia [5].

Mitä menetelmiä abortin tekoon oli?

Antiikin aikaiset aborttimenetelmät eivät rajoittuneet karkeisiin ja väkivaltaisiin yrityksiin, kuten mahapotkuihin. Ainakin rikkaiden käytössä oli hienostuneita kirurgisia instrumentteja ja keskenmenoon johtavia, sekä suun kautta että alatietä annosteltavia myrkkyjä. Myös varsin tehokkaita (jälki)ehkäisyuutteita tunnettiin. Mutta kuinka tehokkaita ja millaisia instrumentteja? Lue lisää tästä.

Toista näkökulmaa edusti muu osa väestöä (kreikkalaisten filosofioiden ja perinteisten uskontojen kannattajat, lyhyesti "pakanat"), joka ei antanut syntymättömälle lapselle oikeuksia. Rooman lain mukaan sikiö oli "osa naista, tai hänen sisälmyksiään, kunnes se on syntynyt" [7a] (viitelinkki: etsi sanalla 'entrails'), eikä abortti itsessään ollut edes nimellinen rikos [5b] ennen 200-luvun alkua [5c].

Lisäksi vastasyntyneiden lasten – erityisesti tyttöjen – heitteillejättö oli erittäin tavallista [8a], ja ainakin periaatteessa Rooman laki velvoittiepämuodostuneiden lasten surmaamiseen [7b] [9]. Sallivasta aborttilaista huolimatta jotkin myöhemmät roomalaiset asetukset pyrkivät hillitsemään aborttien yleisyyttä [10] suosimalla perheitä.

MOTIIVIT ABORTTIIN muistuttivat nekin tietyin osin nykyaikaa. Useimmin dokumentoidut syyt olivat epäaviollisen sukupuolisuhteen peittely sekä perintöongelmat, joita syntyisi, jos avioton lapsi saisi elää. Kreikkalais-roomalaisista ja varhaiskristillisistä aborttikäsityksistä kirjan [5] koostaneen Michael Gormanin mukaan jommankumman näistä syistä mainitsee vähintään 11 eri alkuperäislähdettä [5d].

Muita mainittuja perusteita olivat naisellisten muotojen varjelu raskauden ja synnytyksen turmelevalta vaikutukselta (esim. [11]), avioero ja köyhyys. Syistä monet tulivat esille kritiikin yhteydessä. [5d]

NYKYAJAN EI-KRISTITYN KANSANOSAN suhtautuminen aborttiin näyttää ensisilmäykseltä lähes identtiseltä verrattuna Rooman keisariajan tilanteeseen. Pakanakirjoittajien tarkempi tutkiminen kuitenkin paljastaa asenteissa kaksi tärkeää muutosta.

Eroista laaja-alaisempi on se, että nykyisin ei-kristillinen näkökulma on polarisoitunut melko yksipuoliseksi aborttioikeuden puolustamiseksi [12] (sama ajatus muualla: linkki 1linkki 2). Antiikissa ei-kristityt mielipiteet olivat keskimäärin kielteisempiä, vaikka Gormanin mukaan roomalaisista pakanoista kukaan [5e] ei antanut syntymättömälle lapselle henkilökohtaisia oikeuksia.

1. ja 2. vuosisadalla tyylipuhtain tapaus tästä jännitteisestä näkökulmasta olivat stoalaisen filosofian kannattajat, joiden mukaan ihminen muuttuu elolliseksi vasta syntymässä [5f] [6c]. Erityisen hyvin stoalaisen asenteen kiteytti Scribonius Largus (n. 1. vuosisata), jonka mielestä sikiö on "vain epämääräinen toive ihmisestä" [6d].

Silti useimmat stoalaiset, kuten Scribonius ja hänen aikalaisensa Musonius Rufus, vastustivat aborttia. Musoniuksen perusteena oli luonnollinen järjestys, jota vastaan abortti sotii monin tavoin [5g].

Kielteistä linjaa toistivat myös jotkut ei-filosofiset pakanakirjoittajat, kuten runoilija Ovidius (43 eKr. – 17 jKr.) [15].

Musoniusta nelisensataa vuotta aikaisempi Aristoteles (384–322 eKr.) puolestaan piti sikiötätietyin ehdoin elollisena ihmisenä [16]. Samoin saattoi ajatella myös Platon [5h].

Silti Platon ei tuominnut aborttia, vaan piti sitä muun muassa liikakansoituksen estämiseksi monissa tilanteissa moraalisena velvoitteena [18]. Nykyisin suosittu aborttiperuste, "elämänlaatu", tunnettiin siis sekin antiikissa – tosin kollektiivisessa eikä yksilökeskeisessä mielessä.

Yhtä lailla aborttia suositteli Aristoteles, tosin sillä ehdolla, että sikiö ei ollut vielä muuttunut eläväksi [16]. Täysin yksiselitteistä ohjetta siihen, minkä ikäisenä sikiö on elävä ihminen, hän ei antanut, mutta teoksessaan Eläinhistoria hän esitti, että poika-alkio on saavuttanut ihmisen muodon 40 ja tyttöalkio 90 raskauspäivän iässä [19].

FEMINISTINEN NÄKÖKULMA on nykyajan ja Rooman välisistä eroista spesifisempi: antiikissa kukaan ei puolustanut sitä [6e]. Vaikka Rooman lain mukaan sikiö oli osa äitinsä kehoa, päätäntävalta lapsen elämästä ja kuolemasta – yhtä lailla syntymän jälkeen kuin sitä ennen – kuului yksinomaan tämän isälle [5i].

Pakanallisessa aborttikritiikissä isän oikeus lapsiinsa olikin toinen keskeinen teema. Kriitikoiden mielestä abortti oli loukkaus luontoa, valtiota ja isää kohtaan – mutta ei lasta kohtaan eikä myöskään naista kohtaan, kunhan vain tämä säilyi toimenpiteestä terveenä. [5i]

Varhaisten kristittyjen mielipide abortista vakiintui kielteiseksi vailla poikkeuksia alle 100 vuodessa kristinuskon syntymästä. Käsitys hedelmöityksestä elämän alkuna ei silti tyydyttänyt kaikkia heistä.

JUUTALAISET JA KRISTITYT eivät siten vastustaneet aborttia antiikin maailmassa yksin. Heidän ajattelunsa poikkesikin pakanamoralisteista lähinnä perusteiltaan: oliko sikiöllä oikeuksia ihmisenä vai ei?

Käsitys sikiön ihmisyydestä ja tämän asemasta laillisena henkilönä ei silti syntynyt puhtaasti juutalaisen kulttuurin parissa, vaan hellenistisessä Aleksandriassa [5j]. Aleksandrian juutalaisten mielestä sikiö on ihminen sekä metafyysisessä mielessä että juridisesti, ja siksi jopa tuottamuksellisesta keskenmenosta (syynä väkivallanteko äitiä kohtaan) tuli rangaista kuolemalla. [5k]

Kuitenkin Aleksandrian juutalaisten konsensus vaikuttaa mukailleen Aristotelesta siinä, että ihmisalkiot voidaan jakaa eläviin ja ei-eläviin [5k]. Eksplisiittisesti tämän tulkinnan toivat esillefilosofi Filon (n. 20 eKr. – 45 jKr.) [20] sekä Septuagintana tunnettu VT:n kreikannos sitä kautta, että keskenmenoa koskevaa jaetta [21a] oli muuteltu [5k].

Tästä poiketen enemmistö Juudean juutalaisista ei pitänyt sikiötä lain edessä ihmisenä vaan osana äitiään [5l]. Kuitenkaan juudeanjuutalaiset lainopettajat eivät puolustaneet tahallista raskaudenkeskeytystä, vaan keskustelu koski yksinomaan keskenmenoja ja aborttia äidin hengen pelastamiseksi [5m].

Gormanin tulkintaa koulukuntien yhteisestä abortin vastaisesta asenteesta vahvistaa myös historioitsija Josefuksen (37 – n. 100) väite. Tämän mukaan abortti oli murha ja vastoin juutalaista lakia, sillä sikiöllä on sielu [22].

VARHAISET KRISTITYT JATKOIVAT aborttikysymyksessä juutalaisella linjalla. Heidän moraalinen mielipiteensä abortista vakiintui muuttumattomaksi [5n] 50–100 vuodessa siitä huolimatta, että Uusi Testamentti ei puutu asiaan.

Aihetta käsittelevät oppikirjat eivät tunne eriäviä näkemyksiä [5] [8b], vaikka vuoteen 300 mennessä vähintään 14 kristityn kirjoittajan [23] tiedetään pohtineen aborttikysymystä tai sikiön ihmisyyttä.

Maininnoista ensimmäiset kaksi tarkastelivat raskaudenkeskeytystä käytännölliseltä kannalta: abortti on murha, eikä se siksi sopinut kristitylle, jonka tuli rakastaa lähimmäistään. Toinen lähteistä, Didakhe-niminen kirkkokäsikirja, ilmaisi asian hyvin suoraviivaisesti: "Sinä et saa murhata lasta abortoimalla" [24].

Lähes identtisesti aborttia käsitteli Barnabaan kirje [25]. Teksteistä ainakin Didakhe on todennäköisesti kirjoitettu ennen vuotta 100, ja viimeistään v. 150 mennessä [26] [34], eli mahdollisesti aiemmin kuin UT:n myöhäisimmät kirjat.

Näkemyksissä olennaista oli paitsi mielipide, myös sen esittäminen kaikkia yhteisön jäseniä velvoittavana kieltona. Pakanamoralistien kritiikki ei kyennyt muuttamaan yhteiskuntaa, mutta Didakhe ja Barnabas tekivät selväksi, että aborttia kerta kaikkiaan ei suvaittu kristittyjen parissa.

Vuodesta 307 alkaen on tiedossa jopa eksplisiittisiä rangaistuspäätöksiä abortista: vakiokäytännöksi muodostui 10 vuoden erotus seurakunnasta [5o].

FILOSOFISEMMAT POHDINNAT ilmestyivät kristillisiin kirjoituksiin noin vuoteen 200 mennessä. Esimerkiksi Klemens Aleksandrialainen (n. 150–215) lainasi teoksessaanProfeetalliset runot tuntemattomaksi jäävää kristittyä, jonka mukaan enkelit kuljettavat ihmissielun kohtuun hedelmöityksen hetkellä [5p].

Siteerattu henkilö oli kiinnittänyt huomiota myös Luukkaan evankeliumin kohtaan, joka kertoo [21b] Johannes Kastajan täyttyneen Hengellä jo äitinsä kohdussa. Gormanin mukaan [5q] tämän näkökulman mainitsi ensi kerran joko Klemens tai samaan aikaan elänyt Tertullianus[27a].

Käsitys hedelmöityksestä elämän alkuna ei kuitenkaan tyydyttänyt kaikkia kristittyjä itsestään selvänä vastauksena. Sisällöltään monipuolisimmat esitykset aiheesta kirjoittivat Tertullianus (n. 160– 225) ja Augustinus (354–430) [5r].

Toisin kuin Josefus ja Klemens, Tertullianus ei täysin rinnastanut sielua ihmisyyteen. Sielu syntyy Tertullianuksen mielestä hedelmöityksessä yhtä aikaa ruumiin kanssa [27b]. Kuitenkin hän piti perusteena sikiön ihmisyydelle myös sitä, onko se saavuttanut ihmisen muodon [27c].

Alkujaan sielun oli synnyttänyt Tertullianuksen mukaan Jumalan henkäyksen yhdistyminen materiaan [27d]. Hän esitti myös, että henkäystä välittää siemenneste [27b] sen sijaan että Jumala loisi jokaisen sielun erikseen [5s].

Augustinus oli Tertullianustakin taipuvaisempi tekemään eron muotoutuneen ja ei-muotoutuneen alkion välillä. Hänen näkemyksensä abortista oli yhtä kaikki kielteinen. Vaikka pienen alkion tappaminen ei ehkä olekaan murha, hän korosti tiedon epävarmuutta ja sitä, että alkio on alusta asti Jumalan luomus. [5t]

Tertullianus kirjoitti selväsanaisemmin: "Syntymän estäminen on vain nopeampi tapa tappaa ihminen." [28]

KOKONAISUUTENA länsimaisessa aborttikeskustelussa moni asia ei vaikuta muuttuneen sitten muinaisen Rooman ajan. Sisällössä ainoa merkittävä uutuus on feministinen näkökulma, jonka vuoksi aborttia puolustetaan aggressiivisesti nimenomaan naisen ehdottomana oikeutena.

Pienempi muutos koskee kristittyjen näkökulmaa. Nykyisin konservatiivikristityt ovat jokseenkin yksimielisiä siitä, että ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä. Sen sijaan antiikin kristityt pohtivat vakavissaan eri vaihtoehtoja – olkoonkin, että perusteet olivat ensi sijassa aristoteliset eivätkä juutalaisen metafysiikan perinteestä johdetut.

Toisaalta nähdään, että kristityt ja ei-kristityt ovat vaihtaneet osia siinä, kumpi osapuoli ilmaisee kantansa kiihkomielisemmin. Arvailtavaksi jää, johtuuko tämä jollakin tapaa sisällön muutoksista, vai liittyykö ei-kristittyjen radikalisoituminen vain yleisluontoisesti uskonnonvastaisen kansanliikkeen asialistaan. 


Numeroidut (painetun artikkelin sisältämät) viitteet


[1] Sitä, että konservatiivit käyttävät usein raamatullisia argumentteja, ei tarvinne todistella. Liberaalien kiinnostuksesta samaan ks. esim. [2] (lähdeluettelo) ja HS:n kysely [3].

[2] Kangasniemi, T.; Cross Section 1/2008

[3] Helsingin Sanomat 18.2.2010; http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/1135253033956

[4] Potts, M.; Campbell, M.; Gynecology and Obstetrics 2002 (6); http://web.archive.org/web/20070604202541/http://big.berkeley.edu/ifplp.history.pdf

[5] Gorman, M. J.; Abortion and the Early Church; Wipf and Stock Publishers 1998; alun perin julk. 1982

[5a] s. 27. [5b] s. 30. [5c] s. 25–27, 30. [5d] s. 15, viitteet s. 103. [5e] s. 23, 32, 77. [5f] s. 23, 30. [5g] s. 29–30, viitteet s. 106. [5h] s. 21, viitteet s. 105; kritiikkiä Platon-viittaukseen ks. esim. [17] alla. [5i] s. 24–25, 30–31; viitteet s. 103–104. [5j] s. 31–45. [5k] s. 34–37. [5l] s. 40–42. [5m] s. s. 33, 38, 43, 45. [5n] s. 50, 54, 55, 61, 73. [5o] s. 64–66. [5p] s. 52. [5q] s. 52, 56–57. [5r] s. 54–58, 70–72. [5s] s. 56. [5t] s. 70–72, viitteet s. 112.

[6] Riddle, J. M.; Contraception and Abortion from the Ancient World to the Renaissance; Harvard University Press 1994; alun perin julk. 1992. Kirja-arvostelu netissä: ks. [33].

[6a] s. 7. [6b] s. 16–45. [6c] s. 21. [6d] s. 8. [6e] s. 19–20.

[7] Corpus Iuris Civilis (keisari Justinianuksen kokoelma Rooman laista noin 100-luvulta alkaen)

[7a] osio Digesta; kirja 25, asetus 4, pykälä 1.1.; tinyurl.com/y8hysma

[7b] osio Kaksitoista taulua (Duodecim tabularum); taulu 4, laki 3; tinyurl.com/yc69uzb

[8] Stark, R.; The Rise of Christianity; Harper One 1997

[8a] s. 97–98, 118 [8b] s. 122–125

[9] M. Tullius Cicero; Laeista; kirja 3, kappale 19 (Ei netissä englanniksi tai suomeksi. Kirjoittaja käytti Veli-Matti Rissasen suomennosta, ISBN 951-0-29140-4.)

[10] Gormanin mukaan ensimmäiset perhekeskeiset lait sääti Augustus 18 eKr ja 9 jKr. Stark mainitsee myös Caesarin lain 59 eKr. Abortista teki ainakin teoriassa laittoman Septimus Severus (vallassa 193–211). Ks. [5], s. 27, 30 ja [8], s. 115.

[11] Aulus Gellius; Attikan yöt (Noctes Atticae); kirja 12, luku 1, jae 8; tinyurl.com/y5qc48

[12] Väite siitä, että vapaan aborttioikeuden kritisointi ei-uskonnollisesta näkökulmasta on harvinaista, ei ole vain kirjoittajan oma. Ks. esim. [13] ja [14].

[13] Miller, L.; Newsweek 29.11.2008; http://www.newsweek.com/id/171240

[14] Life Site News 5.10.2007; http://www.lifesitenews.com/ldn/2007/oct/07100503.html

[15] Ovidius; Amores; kirja 2, runo 14; tinyurl.com/y2o3ly3

[16] Aristoteles; Politiikka; kirja 7, kappale 16; tinyurl.com/y6cdms5

[17] Pseudo-Plutarch (artikkeli); Wikipedia, the free encyclopedia; tark. 3.4.2010

[18] Platon; Valtio; kirja 5; tinyurl.com/23jtw9 ; hae sanalla ’embryo’

[19] Aristoteles; Eläinhistoria; kirja 7, kappale 3; tinyurl.com/y2wfmpm

[20] Filon; Erityisistä laeista; kirja 3, kappaleet 108–109; tinyurl.com/yyd2oew

[21] Raamattu.

[21a] 2.Moos. 21:22–25. [21b] Luuk. 1:39–45

[22] Josefus; Apiosta vastaan; kirja 2, kappale 25; tinyurl.com/y2aeca6

[23] Maininnat: Didakhe (anon. teos), Barnabas, Pietarin ilmestys (anon. teos), Klemens, siteeraus Klemensillä, Justinianus, Athenagoras, Tertullianus, Minucius Felix, Cyprianus, Origenes, Hippolytus, Methodius, Paavalin ilmestys (anon. teos). Lähteenä [5], s. 47–62 ja [8], s. 124.

[24] Didakhe; luku 2; tinyurl.com/2ldshx

[25] Barnabaan kirje; luku 19; tinyurl.com/ybfvos9

[26] Oxford Dictionary of the Christian Church; Oxford University Press 2005; hakusana ‘Didache’.

[27] Tertullianus; Sielusta; tinyurl.com/y8pjkvf [27a] luku 26. [27b] luku 27. [27c] luku 37. [27d] esim. luvut 3, 11 ja 27.

[28] Tertullianus; Apologia; luku 9; tinyurl.com/ybx2vzo

[29]–[32] Ks. artikkeli Antiikin aborttimenetelmät (paperilehdessä taitettu yhteen tämän tekstin kanssa; linkitetyssä nettiversiossa tästä tekstistä riippumaton viitenumerointi)

[33] Keyser, P. T.; Bryn Mawr Classical Review 1993 (luettelokoodi 4.4.8.); http://bmcr.brynmawr.edu/1993/04.04.08.html

[34] Holmes, M. W. (toim.); The Apostolic Fathers in English; Baker Academic 2006