Seitsenpäinen peto ja suuri vuori

Seitsenpäinen peto ja suuri vuori

Raamatun profetiat tulevaisuudesta kerrotaan useimmiten kuvakielellä. Jo toteutuneet ennustukset antavat avaimia vielä tapahtumattomille. Tässä kirjoituksessa tutkitaan, millaisten yhtymäkohtien kautta Danielin näyt Vanhassa Testamentissa – kuten suuri kuvapatsas – rinnastuvat Ilmestyskirjan seitsenpäiseen petoon.

RAAMATUN ILMESTYSKIRJASSA on profetia merestä nousevasta seitsenpäisestä ja kymmensarvisesta pedosta [1]. Danielin kirjassa on puolestaan useita näkyjä, joilla on yhtymäkohtia niiden kuvausten kanssa, jotka apostoli Johannes sai ilmestyksessään [2].

Saksassa noin vuonna 1010 julkaistussa Bambergin ilmestyskirjassa kerrotaan Johanneksen ilmestyksen tarina kuvina. Tämä piirros esittää juuri seitsenpäistä petoa.

Ilmoitukset täydentävät toisiaan. Ne puhuvat niistä valtakunnista, jotka toinen toisensa jälkeen – Jumalan sallimuksesta – sulkevat juutalaisten maan hallintoalueeseensa [3]. Muualta Raamatusta, Vanhan Testamentin apokryfikirjoista ja muutoin tunnetusta historiasta saamme kuviin lisävaloa.

Meri kuvaa kansoja, väkijoukkoja, kansanheimoja ja kieliä [4]. Pedon seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta eli valtakuntaa ja niiden kuningasta [5]. Valtakunta ja sen kuningas samaistetaan toisiinsa [6]. Danielin kirjassa valtakunnan symboleina ovat kuvapatsaan osat sekä peto- ja sarvipääeläimet. Sarvi kuvaa voimaa ja valtaa tai näitä käyttävää kuningasta [7]. Valtakunnassa on yleensä useita, ajallisesti peräkkäisiä kuninkaita, liittovaltiossa myös samanaikaisia.

SEITSENPÄISEN PEDON ensimmäinen pää on Egypti. Valtakuntaa on kuvattu myös leijonana, kotkana, käärmeenä, krokotiilinä sekä behemot- ja rahab-nimisinä eläiminä [8].

Leijona on Raamatussa sankari eläinten joukossa [9], kotka saalista tähystelevä petolintu [10], käärme kavalin kaikista kedon eläimistä [11], krokotiili Niilin kuningas [12], behemot Jumalan töiden esikoinen [13] ja rahab meluava merihirviö [14].

Lupauksen kansa oli vielä Aabrahamin kupeissa (sukusoluissa), kun hän Abram-nimisenä saapui Kanaaniin [15] noin 2000 eKr. Alue oli silloin ollut yli tuhat vuotta enimmäkseen Egyptin alaisena.

Jumala lupasi maan Egyptin virrasta Eufrat-virtaan Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen [16]. Kansa sai nimensä hänen pojanpoikansa Israelin (Jaakob) mukaan [17]. Israelin kansan kautta luvattiin siunaus kaikille maailman kansoille [18].

Egypti piti Niilin suistoon muuttaneita heprealaisia orjuudessa 400 vuotta [19]. Tämän jälkeen Korkein vapautti kansan ja johdatti sen Luvattuun maahan [20].

HELAKANPUNAISEN PEDON toinen pää on Assyria [21]. Suurvaltaa on kuvattu myös leijonana, joka usein esiintyykin sen ajan Assyrian kuvataiteessa (vrt. [22]).

Juutalaisten hallintoalue oli laajimmillaan kuningas Salomon aikana [23]. Hänen jälkeensä maa jakaantui eteläiseen Juudaan ja pohjoiseen Israeliin [24]. Assyria valloitti tulvan tavoin maan ja vei suurimman osan pohjoisen valtion asukkaista pakkosiirtolaisuuteen [25], mutta Juudan asukkaat varjeltuivat karkotukselta [26]. Valitun kansan alue oli Assyrian, Jumalan vihan vitsan [27], alaisena n. 750–630 eKr.

PEDON, JOLLA ON leijonan kita, kolmas pää on Babylon (Baabel) [28]. Daniel sai näyt kuvapatsaasta ja neljästä petoeläimestä sen valtakaudella [29]. Ison kuvapatsaan näyssä Babylonia ja sen kuningasta edustaa patsaan kultainen pää ja neljän suuren pedon näyssä niistä ensimmäinen, leijonan kaltainen, jolla on kotkan siivet [30].

Babylonin taiteessa esiintyi usein siivekäs leijona, kullasta tai muusta materiaalista tehtynä (vrt. [31]). Kuvapatsaan pää edustaa hallitsevaa asemaa, paras kulta suurta arvoa (vrt. [32]). Petolinnun syöksyä kantavat siivet kuvaavat hyökkäystä saaliin kimppuun [33].

Suurvalta valloitti israelilaisten maan ja vei suurimman osan Juudan asukkaista pakkosiirtolaisuuteen [34]. Muukalaisuuden maassa heprealaisia lohduttivat Jesajan jaJeremian profetiat tulevasta kotiinpaluusta [35]. Heidän oma maansa oli Babylonin, Jumalan vasaran [36], alaisena 605–539 eKr, ja Jerusalem hävitettiin tämän jakson aikana vuonna 587 eKr.

Esimerkki Babylonian ja Persian aikaisesta leijonahahmosta.

"Kuin muriseva leijona – – on kurjan kansan jumalaton hallitsija." [37] "Asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?" [38] Siipien irti repäiseminen, pedon nostaminen kahdelle jalalle ja ihmissydän ennustivat kuningas Nebukadnessarinsairastumisen ja nöyrtymisen [39].

NELJÄS PÄÄ pedolla, jolla on ikään kuin karhun jalat, on Persia. Sitä symbolisoivat suuren kuvapatsaan hopeinen rinta ja käsivarret [40]. Neljän pedon joukossa se on järjestyksessä toinen, karhun näköinen [41]. Daniel sai näyn kahdesta puskevasta sarvipääeläimestä Persian valtakaudella; Persiaa kuvaa eläimistä ensimmäinen, oinas (pässi, lammas) [42].

Leijonan pakenijaa kohtasi karhu [43]. Heprealaisten maa oli Persian alusmaana 539–332 eKr. Kulta vaihtui hopeaksi. Valtakunta oli halvempi kuin edeltäjänsä [44].

Aluksi suurvalta oli jakaantunut Meediaan ja Persiaan, mitä kuvaavat patsaan kädet ja karhun kyljet [45]. Sitten peto nostettiin toiselle kyljellensä; Meedia jäi Persian vallan alle. Oinaan korkeista sarvista jälkimmäinen puhkesi esiin myöhemmin ja oli ensin mainittua korkeampi. Meedian kuningas oli Astyages II ja Persian – sarvista korkeampi – Kyyros II, joka tunnetaan myös nimellä Koores [46].

Oinas puski kolmeen ilmansuuntaan [47]. Persia valloitti lännessä Lyydian, pohjoisessa Babylonin ja etelässä Egyptin. Nämä merkittävimmät valloituskohteet olivat kolme kylkiluuta karhun hampaiden välissä. Peto söi lihat luiden ympäriltä; monet saivat sodissa surmansa.

"Kuin – – ahnas karhu on kurjan kansan jumalaton hallitsija." [48]

Korkeimman enkelit sotivat Persian enkeliruhtinasta vastaan [49]. Kyyroksen valtakaudella päättyi Jeremian ennustama 70 vuoden pakkosiirtolaisuus ja juutalaisten paluumuutto kotimaahan toteutui [50]. Juutalaisten kansanmurha torjuttiin kuningas Kserkseen (Ahasveroksen) aikana, kuten Esterin kirjassa kerrotaan [51].

LEOPARDIN ELI PANTTERIN näköisen pedon viides pää on Kreikka (Jaavan). Ylenpalttisen kirkkaan kuvapatsaan vatsa ja lanteet ovat vaskea eli pronssia [52]. Neljästä pedosta on vuorossa kolmas, pantterin kaltainen, ja puskureista toinen, kauris (vuohipukki) [53]. Patsaan osat tuovat mieleen behemotin. Sen voima on lanteissa, väkevyys vatsalihaksissa [54].

Kauris karkasi oinaan kimppuun [55]. Vuori hyppi kuin oinas ja oli pian kauriin hallussa (vrt. [56]). Lintuna syöksyvän pantterin nopeudella Kreikka valloitti Persian (vrt. [57]); juutalaisten maa peittyi pedon siiven varjoon noin 333 eKr. Uhkea sarvi kauriin päässä oli sankarikuningasAleksanteri Suuri [58]. Tämän sarven katkettua tilalle kasvoi neljä uhkeaa sarvea [59].

Pantteripedon neljä päätä kuvaavat Kreikan jakaantumista (323 eKr.) neljään hellenistiseen valtakuntaan, jotka olivat Makedonia, Traakia ja Vähä-Aasia, Syyria sekä Egypti [60]. Nämä olivat myös neljä siipeä, valloituskohdetta. Vastaavassa järjestyksessä lueteltuina olivat valtakuntien ensimmäiset kuninkaat – kauriin neljä sarvea – Aleksanterin entiset sotapäälliköt:KassandrosLysimakhosSeleukos ja Ptolemaios [61].

MOOSEKSEN ENNUSTUSTEN mukaan maa ja taivas tulivat vasken kaltaisiksi [62]. Patsaan vaskivatsa tuli saaliista kylläiseksi, ja voima virtasi reisilihaksiin. Valitun kansan Ihana maa jäi reisipihteihin, kahden vaskivuoren väliin, Egyptin ja Syyrian valtataistelun puristukseen [63]. Maa siirtyi Egyptiltä Syyrialle [64] noin 200 eKr.

Vallanvaihdoissakaan pantteri ei muuttanut pahuutensa pilkkuja [65]. Yhdestä kauriin neljästä sarvesta puhkesi esiin sarvi, joka kasvoi suureksi [66]. Tämä Syyrian Seleukos-kuningassuvun hallitsija oli Antiokhos IV Epifanes, niin sanottu Vanhan Testamentin antikristus [67]. Hän häpäisi Jumalan temppelin ja asetti sinne turmion iljetyksen, Zeus-patsaan [68]. Säännöllisiin uhritoimituksiin tuli katkos: 2 300 aamu- ja iltapolttouhria jäi uhraamatta [69].

Kreikan enkeliruhtinasta vastaan asettuivat Jumalan enkelit [70]. Sakarjan profetian neljä seppää heittivät maahan ne pakanakansain neljä sarvea, jotka olivat hajottaneet Juudan ja Israelin [71].

Aikojen saatossa olivat Assyria, Babylon, Egypti ja Syyria hajottaneet Israelin kansan neljään taivaan tuuleen eli ilmansuuntaan [72]. Metalliseppien vasarajengi, eli makkabealaiset johtajinaan ylipappi Mattatias ja hänen kolme poikaansa, vapautti kansan jäännöksen sortajiensa otteesta [73].

Temppeli puhdistettiin ja uhripalvelus palautettiin ennalleen [74]. Sulhasen kutsusta morsian tuli pois leijonain leposijoilta, pantterien vuorilta (vrt. [75]). Hallitussauva oli nyt Juudan polvien välissä, kuten Israel oli ennustanut [76]. Hasmonista polveutuvan kuningassuvun hallitessa Israelin valtakunta sai itsenäisen aseman n. 100 eKr.

PILKKAAVIA NIMIÄ täynnä olevan pedon kuudes pää on Rooma [77]. Seisovan kuvapatsaan sääret ovat rautaa. Petonelikon viimeinen on kauhea, hirmuinen ja ylen väkevä, erilainen kuin kolme edeltäjäänsä [78]. Sillä on suuret rautaiset hampaat ja vaskiset kynnet [78]. Se syö ja murskaa ja tallaa tähteet jalkoihinsa.

Peto tuo mieleen leviatanin ja behemotin. Leviatan on monipäinen, tultasyöksevä ylväitten eläinten kuningas [80]. Sen hammasten ympärillä on kauhu [81]. Rauta-ase sitä vastaan on kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu [82]. Behemotilla on vaskiputkien kaltaiset luut ja raudasta taotut nikamat [83].

Raudan lujuudella Rooma hajotti hellenistiset valtakunnat ja hallitsi niitä. Israelin osalta tämä kurimus alkoi 63 eKr. (vrt. [84]). Mooseksen ennustuksen mukaan maa ja taivas tulivat raudankoviksi [85]. Roomassa säilyi hellenistinen kulttuuriperintö, joka upotti pakanuuden vaskiset kynnet juutalaisuuteen (vrt. [86]).

MUUTAMA VUOSI ENNEN ajanlaskun alkua enkeli Gabriel ilmoitti Nasaretin Marialle, että tämä tulee synnyttämään Israelin kansalle Poikalapsen, joka tulee hallitsemaan iankaikkisesti [87]. Jo Danielille Gabriel oli ilmoittanut Messiaan tulon ajankohdan: 7 + 62 vuosiviikkoa, eli 483 vuotta [88], siitä hetkestä, jolloin annettiin käsky Jerusalemin ennalleen palauttamisesta ja rakentamisesta, eli vuodesta 457 eKr. Pelastuksen Sarvi voideltiin tehtäväänsä [89] vuonna 27 jKr.

Kolme ja puoli vuotta myöhemmin, 70. vuosiviikon puolivälissä eli vuonna 30 Voideltu Uhrikaritsa otti pois maailman synnin [90]. Rauhan Ruhtinas antoi itsensä alttiiksi ristinkuolemaan [91]. Käärmeen naula lävisti Ristiinnaulitun kantapään ja Lävistetty polki rikki käärmeen pään, kuten jo paratiisissa oli ennustettu [92]. Kuoleman ja tuonelan avaimet vaihtoivat omistajaa [93].

Mikael ja hänen enkelinsä sotivat taivaassa tulipunaista, seitsenpäistä ja vettäsyöksevää lohikäärmettä vastaan [94]. Tämä vanha käärme, joka on antanut seitsenpäiselle pedolle voimansa, valtaistuimensa ja suuren vallan, heitettiin maan päälle [95].

Jerusalem ja sen temppeli tuhottiin [96] vuonna 70Vuoden 135 Juudean juutalaiskapinanjälkeen juutalaiset hajaantuivat kaikkien kansojen sekaan [97]. Hedelmällinen maa muuttui autioksi erämaaksi [98].

PATSAALLA ON KAKSI SÄÄRTÄ. Rooman keisarikunta jakaantui Länsi-Roomaksi ja Bysantin valtakunnaksi 395. Israelin alue jäi Bysantille vuoteen 638 asti, jolloin muslimit valloittivat maan.

Pedon kuudes pää sai taivaan sodassa miekasta kuolinhaavan [99]. Länsi-Rooma tuli tiensä päähän 476 ja Bysantti 1453. Lukuun ottamatta ristiretkivaltioiden aikaa (1098–1268) Ihana maa oli muslimien hallussa toista tuhatta vuotta (vrt. [100]).

Palestiinan brittiläinen mandaattialue perustettiin 1920 ja Israel itsenäistyi 1948. Mestarin sanan [101] mukaan viikunapuu puhkesi lehteen.

Kesän, Jumalan valtakunnan, aika tuli lähelle [102]. Koitti viimeisen sukupolven aika. Hesekielin ennustama juutalaisten paluumuutto alkoi 1800-luvun lopulla ja jatkuu yhä tätä kirjoitettaessa [103].

KYMMENSARVISEN PEDON seitsemäs pää on viimeinen. Hirvittävän näköisen kuvapatsaan jalkaterät ja varpaat ovat osittain rautaa, osittain savenvalajan savea [104]. Merestä nousevista neljästä lihansyöjästä viimeisellä on kymmenen sarvea, ja, kuten edellä jo todettiin, rautaiset hampaat ja vaskiset kynnet [105].

Johannes sai ilmestyksen [106] Rooman vallan aikana 90 jKr. Enkeli sanoi hänelle, että seitsemästä päästä "on viisi kaatunut, yksi on [nyt], viimeinen ei ole vielä tullut" [107]. Täysrautaisen ajan mentyä petoa "ei enää ole", "mutta se on tuleva" ja "nouseva syvyydestä" [108]. Peto virkoaa – kuolinhaavan saanut kuudes pää parantuu ja on seitsemäs [109].

Reiden ja säären välissä on polvi [110]. Ennen täysrautaisen säären, eli menneen Rooman, valta-aikaa israelilaisilla oli itsenäinen kuningaskunta (n. 100–63 eKr.).

Säären ja jalkaterän välissä on nilkka [111]. Tätä kirjoitettaessa Israel on jälleen itsenäinen valtio – ei tosin luvatun alueen koko laajuudessaan [112]. Savensekaisen jalkaterän valtakunta ei ole vielä paljastanut rautahampaitaan ja sulkenut maata hallintopiiriinsä. Vielä viimeisen kerran Maannapa, Israel, tulee olemaan kauhean petovallan alla [113].

SAVI KUVAA SITÄ, että valtakunta on hajanainen, osittain hauras ja osiin jakautunut [114]. Suurvallassa vallitsee kulttuuriperintö, jossa elää rautainen voimakkaamman oikeus, vaskinen hellenismiin pohjautuva humanismi, mutta myös se siemen, joka tunnustaa ihmisen saveksi ja Luojan Savenvalajaksi [115].

Kymmenessä sarvessa on kymmenen kruunua [116]. Kuten varpailla kynnet, on kuninkailla kruunut [117]. Liittovaltion kuninkaat saavat vallan "yhdeksi hetkeksi" [118].

Eräs muu sarvi puhkeaa sarvien väliin ja kolme sarvea reväistään pois [119]. Näin tämä kuningas on sekä kahdeksas sarvi että seitsemäs pää [120]. Hän on viimeinen antikristus, laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi, joka herjaa Jumalaa ja hävittää Korkeimman pyhiä [121].

Ahdistuksen aikaa kestää kolme ja puoli vuotta [122]. Mutta leviataninkin syvyyden polulla on hopeahapset [123]. Suuri enkeliruhtinas Mikael seisoo lupauksen lasten suojana [124].

JUMALAN SALAISUUDEN täyttyessä kruunattu Ruhtinasten Ruhtinas lähettää leikkuumiehet leikkaamaan maan elon terävällä sirpillä [125]. Enkelit kokoavat valitut Vanhaikäisen valtakuntaan [126]. Maan kuninkaat sotivat Karitsaa vastaan, mutta Kuningasten Kuningas on voittava pyhiensä kanssa [127].

Kivilohkare irtautuu vuoresta – ei ihmiskäden voimasta – ja murskaa kuvapatsaan [128]. Sen osat häviävät jäljettömiin, niin kuin tuuli vie akanat kesäisellä puimatantereella [129]. Peto tapetaan, ruumis hävitetään ja heitetään tuleen palamaan [130]. Kivestä tulee suuri vuori, joka täyttää koko maan [131].

Kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelevat seitsensarvista, teurastettua ja elävää Karitsaa, Juudan Leijonaa, valkoisella hevosella ratsastajaa, jolla on rautainen valtikka, kiiltävän vasken kaltaiset jalat, kultainen vyö ja miekassa ja kruunuissa kultaa ja hopeaa [132].

Vuorista suurin, Taivaan Jumalan valtakunta on ollut olemassa jo maailman perustamisesta asti [133]. Ihminen luotiin sen paratiisiin [134]. Ihmisen Poika toi saviastian osassa valtakunnan lähelle, langenneen maan päälle [135]. Valtakunta on niiden sydämissä ja keskuudessa, joilla onJeesuksen usko [136]. Kristus on valittu, kallis Kulmakivi, valtakuntansa ikuinen Hallitsija [137].

VIELÄ TÄTÄ KIRJOITETTAESSA koko maailma on vihollisen miehitysvallassa, orjat syntitaakkojensa vankina, kiljuvan jalopeuran piirittäminä [138]. Mutta iankaikkiseen valtakuntaan, Jumalan majaan ja rauhan vuorilinnaan, pääsee ahtaan portin kautta, syntymällä uudesti ylhäältä, huutamalla avuksi Häntä, joka on osoittanut ihmisrakkautensa kuolemalla ritarillisesti syntisimmänkin ihmisraukan puolesta [139].

Iankaikkisuuden aloittaa Herran tulemuksen päivä, joka kestää tuhat vuotta [140]. Jesajan mukaan: "Sinä päivänä on oleva valtatie Egyptistä Assuriin – – ja he, Egypti ynnä Assur, palvelevat Herraa. Sinä päivänä on Israel oleva – – siunauksena keskellä maata" [141].

Aikakausien vaiheissa näemme sen, "minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan" [142]. Suurin osa Raamatun profetioiden jyväsistä on jo virrannut maailman ajan tiimalasissa täyttymyksen puolelle [143]. Me, taivasten valtakunnan kansalaiset, odotamme Messiaan paluun profetioiden pian yhtyvän alati täyttyvään kekoon [144]. 


 


Numeroidut (painetun artikkelin sisältämät) viitteet


YLEISET LÄHTEET 

Eskelinen, Pekka; Maailmanvaltojen nousu ja tuho; Uusi Tie 2001; ISBN 978–951–1619332–1

Wikipedia – vapaa tietosanakirja; http://fi.wikipedia.org/

VIITTEET RAAMATTUUN JA VT:N APOKRYFIKIRJOIHIN

[1] Ilm. 13; 17. [2] Dan. 2; 7; 8; 11; 12. [3] Ps. 79; Hoos. 13:7–9. [4] Ilm. 17:15. [5] Ps. 68:17; Dan. 2:35,44; Ilm. 17:9. [6] Dan. 7:17,23; 8:21. [7] 5.Ms. 33:17. [8] Jes. 30:6–7; Hes. 17:7,15; 32:2. [9] Snl. 30:30. [10] Job 39:32. [11] 1.Ms. 3:1. [12] Hes. 29:3. [13] Job 40:14. [14] Job 26:12. [15] 1.Ms. 12:5; Hepr. 7:10; 11:8. [16] 1.Ms. 15:18. [17] 1.Ms. 32:28. [18] 1.Ms. 12:3; 28:14. [19] 1.Ms. 15:13; 47:1,6. [20] Tuom. 2:1.

[21] Ilm. 17:3. [22] Jer. 50:17. [23] 1.Kun. 4:21. [24] 1.Kun. 12:17,19. [25] 2.Kun. 17: 5–6; Jes. 8:7–8. [26] 2.Kun. 20:6. [27] Jes. 10:5. [28] Ilm. 13:2. [29] Dan. 2:1,19; 7:1. [30] Dan. 2:37,38; 7:4. [31] Jer. 4:7,13. [32] 1.Kr. 11: 3; Valit.4:2. [33] 5.Ms. 28:49.; Valit. 4:19. [34] 2.Kun. 24:10–16; 25:11–12. [35] Jes. 48:20; Jer. 29:10. [36] Jer. 51:20. [37] Snl. 28:15. [38] Job 39:16. [39] Dan. 4:25–34. [40] Dan. 2:32.

[41] Dan. 7:5. [42] Dan. 8:1,3. [43] Aam. 5:19. [44] Dan. 2:39. Vrt. 2.Aik. 9:20. [45] Dan. 5:28. [46] Dan. 5:31; 8:20; 10:1. [47] Dan. 8:4. [48] Snl. 28:15. [49] Dan. 10:13; 11:1. [50] Esra 1; Dan. 9:2. [51] Est. 9:22. [52] Dan. 2:32,39. [53] Dan. 7:6; 8:5. [54] Job 40:11. [55] Dan. 8:5–7. [56] Ps. 114:4; 104:18. [57] Hab. 1:8. [58] Dan. 8:21; 11:3; 1.Makk. 1:1–4. [59] Dan. 8:8. [60] Dan. 8:22; 11 4.

[61] 1.Makk. 1:5–9. [62] 3.Ms. 26:19; 5.Ms. 28:23. [63] Dan. 11:5–30; Sak. 6:1. [64] Dan. 11:16. [65] Jer. 13:23. [66] Dan. 8:9. [67] Dan. 8:23; 1.Makk. 1:10. [68] Dan. 11:31; 1. Makk. 1:21,37,46,54. [69] Dan. 8:11,14. [70] Dan. 10:20,21. [71] Sak. 1:18–21. [72] Jer. 13:24; Hes. 12:14,15; 34:5;. Sak. 2:6. [73] Dan. 11:32–34; 1.Makk. 2:1–5; 3:1; 9:31; 13:1–9. [74] 1.Makk. 4:36–59; 2.Makk. 10:1–8. [75] L.l. 4:8. [76] 1.Ms. 49:10. [77] Dan. 2:33. [78] Dan. 7:7. [79] Dan. 7:19. [80] Job 41:10–12,25; Ps. 74:14.

[81] Job 41:5. [82] Job 41:18. [83] Job 40:13. [84] Joh. 11:48. [85] 3.Ms. 26:19; 5.Ms. 28:23. [86] 2.Makk. 4:7–17. [87] Lk. 1:26–35. [88] Esra 6:15; 7:8,11; Dan. 9: 25. [89] Mt. 3:16–17. [90] Dan. 9:24,27. [91] Jh. 10:17–18. [92] 1.Ms. 3:15. [93] Hoos. 13:14; Hepr. 2:14; Ilm. 1:18. [94] Ilm. 12:3,7,8,15. [95] Lk. 4:5–6; Jh. 12:31; Ilm. 12:9; 13:2,4. [96] Lk. 21:20. [97] Lk. 21:24. [98] Jes. 64:10; Sak. 7:14. [99] Ilm. 13:3. [100] Hes. 12:22; Dan. 11:35; Lk. 21:24; 2.Pt. 3:4.

[101] Mt. 24:32–33. [102] Ps. 102:19. Mt. 24:34. [103] Hes. 11 17; 20:42; 38:8. [104] Dan. 2:33,41. [105] Dan. 7:7,19. [106] Ilm. 1:1,9. [107] Ilm. 17:10. [108] Ilm. 17:8. [109] Ilm. 13:12. [110] Dan. 6:10. [111] Ap.t. 3:7. [112] Ob. 1:19. [113] Hes. 38:12; Dan. 11:41. [114] Dan. 2:41–43. [115] Jes. 64:8. [116] Ilm. 13:1. [117] Ps. 22:21–22. [118] Ilm. 17:12. [119] Dan. 7:8,20,24. [120] Ilm. 17:11.

[121] Dan. 7:21,25; 11:36–39; 2.Ts. 2:3–12; Ilm. 11:7; 13:7. [122] Dan. 12:7; Ilm. 11:2–3,9,11; 13:5. [123] Job 41:23. [124] Dan. 12:1. [125] Mk. 4:29; Lk. 19:12; Ilm. 10:7; 14:15. [126] Mt. 13:39,43; 24:31. [127] Ilm. 17:14. [128] Jes. 2:12,14.; Dan. 2:34, 45. [129] Dan. 2:35. [130] Dan. 7:11. [131] Jes. 2:2; Dan. 2:35; Miika 4:1,7,8. [132] Dan. 7:14; Ilm. 1:13,15; 5:5–6; 19:11,15; Ps. 12:7; 119:72; Sak. 6:11; Hepr. 4:12. [133] Dan. 2:44; Mt. 25:34; Ef. 1:4; Hepr. 12:22. [134] 1.Ms. 2:7–8. [135] Ps. 22:16; Mk. 1:15. [136] Lk. 17:21; Fil. 3:9; Ilm. 14:12. [137] Hepr. 1:8; 1.Pt. 2:4. [138] Joh. 8:34; 1.Pt. 5:8. [139] Ps. 31:3; Mt. 7:14; Rm. 5:8; 10:13. [140] Ilm. 20:1–7.

[141] Jes. 19:23–24. [142] Ap.t. 26:22. [143] Lk. 24:27. [144] Ilm. 1:3; 10:6; 22:20.