Humanistin päiväkirja

"Mitä teekkari sanoi 
humanistille McDonald'sin kassalla?
   – Kerros ja kokis.

TUTUSTUESSANI NUORENA ja viattomana fuksina teekkareihin sain vihdoin kunnian tavata omakohtaisesti näitä jaloja älykköjä, jotka työntävät tieteen rajoja yhä pidemmälle, aseinaan usein pelkkä tietokone, pakastepitsa ja kokis.

Teekkareiden kaikkivoipaisen älyn, erehtymättömyyden ja ylivertaisuuden edessä me muut korkeakouluopiskelijat toki tiedostamme olevamme vain pelkkiä maan matosia. Olemme "pehmeiden tieteiden" opiskelijoita, jotka olemme tuskin kelvollisia jaloja sandaaleihin ja sukkiin verhottuja jalkojanne pyyhkimään.

Myönnän, että silloin tällöin teekkareiden rajaton itseluottamus on herättänyt oikeutuksestaan huolimatta hieman kummastusta. Elämäni mies, teekkari hänkin, esitteli itsensä tavatessamme ytimekkäästi muutamalla adjektiivilla: "komea, älykäs ja vaatimaton". Mitäpä siinä nainen saattoi muuta kuin rakastua.

Mutta jos vakavasti puhutaan, on teissä teekkareissa jotain muutakin hyvää. Teekkarikulttuurin ja erityisesti huumorin helmet ovat laajalti tunnustettuja akateemisessa maailmassa ja kohtuuden nimessä on myönnettävä, että olette kaikin puolin hyviä tyyppejä.

HUMANISTIN NÄKÖKULMASTA on kuitenkin eräs asia, joka on suuresti kummastuttanut minua kaikkien näiden vuosien aikana, joita olen keskellänne viettänyt.

Moni tapaamani teekkari tuntuu pitävän arvossa tieteen pyhää kolminaisuutta: matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Ne eivät kuitenkaan riitä kattamaan kaikkia elämän aloja tai tarjoa kattavaa pohjaa moraalisille ja eettisille arvoille. Ne eivät liioin voi yksin vastata maailmankatsomuksellisiin kysymyksiin.

Mitä tulee opiskelun ulottumattomissa olevaan elämään (mikäli sitä on), on jokainen meistä omillaan. Siinä missä meidän muidenkin, myös jokaisen teekkarin on muodostettava oma käsityksensä tämän maailman synnystä ja olemassaolon syistä.

Luonnontieteet voivat vastata kysymykseen kuinka, mutta eivät miksi. Miksi me olemme täällä? Mikä on elämäsi tarkoitus?

KOSKA VASTAUSTA EI VOI johtaa kaavoin tai perustella tutkimusaineiston pohjalta, ovat tieteelliset teoriat siinä missä uskonnotkin viime kädessä samalla viivalla – ne ovat uskon asioita.

Humanistisiin tieteisiin kuuluu kaiken kyseenalaistaminen ja alati uusien tulkintojen ja näkökulmien etsiminen – mitään ei tule pitää lopullisena totuutena, sillä jo seuraava tutkimus saattaa tuoda asiaan uuden näkökulman.

Sama käytäntö on voimassa myös luonnontieteissä, mutta entä luonnontieteellisen maailmankuvan suhteen?

Muistatko lukion filosofian tunnilta kysymyksen, onko pöytä edelleen olemassa, jos huone on tyhjä eikä kukaan ole näkemässä? Vastaavasti Jumalankaan olemassaolo ei riipu siitä, uskotaanko häneen vai ei. Ja koska tieteeseen kuuluu mahdollisten vaihtoehtojen kartoittaminen, on otettava huomioon, että evoluutio- ja alkuräjähdysteoriat saattavat olla väärässä.

Kaikkivaltias Jumala saattaa olla olemassa. Mikä on silloin suhteesi häneen?

Kirjoittaja opiskelee kielitiedettä.