Pääkirjoitus

Sukupuolten sodassa kunnioitus yllättää

NAISTEN JA MIESTEN välinen kommunikointi erään entisen työkaverini ystäväpiirissä on hämmästyttänyt minua pitkään. Vaikutelmani on ollut, että miehet ovat hiljaisia ja antavat naisten määritellä rajat sille, miten asiat ovat tai miten niitä tulee tarkastella. Vasta tämän lähtökohdan jälkeen saattaa alkaa keskustelu.

Kuvaukseni on tietenkin kärjistys, mutta en usko havaintojeni olevan aivan vääriä. Kokonaisuus minulta kuitenkin jäi pitkään ymmärtämättä, sillä en ollut oivaltanut verrata näiden ihmisten tapoja siihen, miten miehet ja naiset useimmiten järjestävät yhteydenpitonsa.

TAVALLISET TOIMINTAMALLIT voidaan esittää kahden sellaisenaankin yleisen stereotyypin avulla. Analyysini tarkastelee malleja kahdella parametrilla, joista toinen määrittelee, kumpi sukupuoli on hallitseva, jos kumpikaan. Toinen muuttuja kysyy, kokevatko miehet ja naiset toisensa uhaksi vai luottavatko he toisiinsa ja kunnioittavatko he toisiaan.

Perinteisin tapa on, että parisuhteessa ja yhteiskunnassa pitää valtaa mies, mutta mies ja nainen eivät ole ystäviä keskenään. Ikävä kyllä miehet rajoittavat usein naisten tekemisen mahdollisuuksia ja ehkä vähättelevätkin naisia – joskin tälle vaihtoehtona on omaan kuoreen vetäytyminen.

Kristityissä tai jälkikristillisissä maissa perinteistä tapaa on usein puolustettu Raamattuunvedoten. Lähtökohta ei ole huono, sillä kieltämättä Raamatun mukaan hallitseva henkilö on oikea (mm. 1.Moos. 3:161.Kor. 11:3,7–9Ef. 5:22–33). Vallanpidon tapa on kuitenkin usein väärä (Ef. 5:22–33).

Toinen vaihtoehto on “moderni”, feministiliikkeeltä inspiraationsa ottanut tapa. Sen tärkein ero perinteiseen on, että hallitseva osapuoli halutaan vaihtaa naiseksi.

Kuitenkin feminismi karttaa sukupuolten välistä ystävyyttä vieläkin kauempaa kuin perinteinen tapa. Sille ominaista on hyökkääminen miehiä kohtaan, mikä tulee ilmi muun muassa miesten syyllistämisenä ja jatkuvana uhristatuksen hakemisena julkisuudessa.

TEKSTIN ALUSSA mainitsemani kaverukset ovat yleisimpiin malleihin mielenkiintoinen poikkeus. He vaikuttavat siltä, että miesten ja naisten välillä on kunnioitus ja ystävyys sen sijaan, että toisia vastaan yritetään koko ajan puolustautua. Juuri tätä en ensin ymmärtänyt.

Kun olin lopulta huomannut tämän, en voinut todeta esimerkin olevan muuta kuin loistava. Minua jäi häiritsemään enää se, minkä olin oivaltanut aikanaan nopeasti: heidän joukossaan nainen on, ainakin jossain määrin, miehestä niskan päällä.

Tässä Cross Sectionissa esiintyy muun muassa pastori Ari Puonti, jonka haastattelu (osa 1,osa 2) sivuaa lyhyesti miesten ja naisten välistä vihanpitoa. En tiedä, onko hänellä mitään sanottavaa hiljaisista miehistä, mutta mallitapaukseksi nostamani kaverijoukon keskinäistä luottamusta hän kehuisi. Puonti nimittäin kertoo, että miesten ja naisten välinen sovinto ja ystävyys on parempi vaihtoehto kuin kosto ja eturistiriitojen selvittely.