Pilakuvakriisissä uskonrauha on sivuseikka

 

– jihad voittaa Euroopan?

Cross Section, verkkopääkirjoitus 8.2.2006.. 
Kirjoittaja: päätoimittaja Tuomas Kangasniemi


*    Päivitetty tekstin osalta hieman 9.2., muutetut kohdat ruskealla.

*    Päivitetty 10.2. kuvan osalta. Sivulla oli aiemmin yksi Jyllands-Postenin alkuperäisistä pilakuvista (edeltävä linkki osoittaa Cross Sectionin sivujen ulkopuolelle). Kuva  poistettiin toisaalta sen vuoksi, että se ei sopinut kovin hyvin tekstin sisältöön ("on hyvä olla itse loukkaamatta"), ja toisaalta yleisöpalautteen vuoksi, joka   enimmäkseen kehui tekstiä mutta kritisoi kuvaa. Palautteista yksikään ei ollut uhkaileva -- eikä Suomessa ainakaan tätä kirjoittaessa ole ryhdytty valtiojohtoiseen  sensurointiin, toisin kuin rakkaassa naapurissamme Ruotsissa (Uutinen: 10.2. Yle, HS, Dagens Nyheter). On tosin mainittava, että kuvat oli Ruotsissa julkaissut muukalaisvihamielinen puolue.

 

Tanskalaisen Jyllands-Posten –maakuntalehden ja sittemmin monien muidenkin tiedotusvälineiden julkaisemat pilakuvat ja niihin liittynyt artikkeli islamin profeetta Muhammedista jakavat herkästi eurooppalaisten ihmisten mielipiteitä.

Moni lehtimies ja taiteilija puolustaa sananvapautta, vaikka sillä loukattaisiin toisia. Rahanpalvojille kuvat ovat kauhistus, sillä ne haittaavat kauppasuhteita. Niin sanottu vapaa-ajattelija taas iloitsee, kun perinteistä yksijumalaista uskontoa on arvosteltu, ja humanistitantat yhdessä konsensuspoliitikkojen, puunhalaajien ja liberaalikristittyjen kanssa paheksuvat uskonnollisten tunteiden loukkaamista syvästi huokaisten.

Muslimeja ei saisi loukata mutta kristittyjä kyllä

Herätyskristityille ja muille vakaumuksellisille ”uskovaisille” kysymys on paljon moniulotteisempi ja hankala. Jos asia olisi heistä itsestään kiinni, useimmat heistä olisivat valmiita suomaan muslimeille uskonrauhan samalla tavoin kuin koti-Suomemme laki, joka – tosin ainoastaan teoriassa muttei käytännössä – kieltää Jumalan pilkan.

Näiden kristittyjen ongelma onkin muualla kuin muslimeissa, kunhan nyt lähetystöjä ei poltettaisi ja junia pommitettaisi. Pilakuvakiistan tekevät vaikeaksi nuo yhteiskuntaamme hallitsevat humanistitantat sukulaissieluineen, jotka käyttävät aikaansa kristinuskon pyhille asioille irvailuun. Maltillisinakin päivinään he puolustavat sitä, että jokaisella lehtimiehellä ja taiteilijalla on oikeus tuohon pilkkaan.

Kuitenkin samaan aikaan viime vuosina suhtautuminen islamiin on saanut Länsi-Euroopassa pelokkaita, tabumaisia ja selkeästi suomettuneita piirteitä. Juutalais-kristillistä Jumalaa voi pilkata kirjallisuudessa kuten haluaa, mutta Muhammedia ei. Ei ainakaan Suomessa, jossa kustannusyhtiö Otava saksi pois eräästä suomennoksesta islamin profeettaa arvostelleet lauseet (HS 18.9.05., kommentti Cross Section4./05.). Kyse oli varsin asiaperusteisesta kritiikistä.

Sama ilmiö koskee taidetta. Juurikin Jyllands-Posteninkulttuuritoimituksessa oli huomattu, että Göteborgissa ja Lontoossa oli sensuroitu näyttelyitä, jotteivät ne vahingossa loukkaisi muslimeja. Samalla nämä havainnot toimivat motiivina pilakuvien julkaisuun – kyse ei ollut härkäpäisestä sananvapauden riistokäytöstä. 

Silti mitkään kohteliaisuussäännöt eivät koske Jeesusta pilkkaavia teoksia, vaan päinvastoin niitä tuetaan. Esimerkiksi 90-luvun lopulla Eurooppaa kiertänyt näyttely Ecce Homo oli suurta kulttuuria, vaikka se esitti Jeesuksen ja opetuslapset homojoukkona ja vilautteli Jeesuksen sukuelimiä. Helsingissä näyttelyä tuettiin verovaroin ja Ruotsissa sitä esitettiin kirkoissa.

Unohda uskonrauha 

Yllä oleva vertailu eurooppalaisten suhteesta kristinuskoon ja islamiin antaa ymmärtää, että kristityn ei ole mielekästä ratsastaa pilakuvakohussa uskonrauhaa puolustavilla argumenteilla. On hyvä olla itse loukkaamatta toisia, mutta olisi täysin järjetöntä olla välittämättä itsestään. Kristittyjen oma asema Euroopassa on kääntynyt viimeisen 10 vuoden aikana paljon hankalammaksi kuin muslimien.

Länsimais-humanistista näkökulmaa ei kai kannattaisi enää mainitakaan. Eurooppalainen moniarvoisuus ei ole koskaan ollutkaan vapautta vaan pakottamista uususkonnolliseen moniarvoisuuteen, mutta nykyisin se on huono ja tiettyjä ihmistyhmiä halventava vitsi. Tuomitessaan verrattain kesyt Muhammed-kuvat mutta iloitessaan Jeesuksen törkeästä halventamisesta yhteiskuntamme osoittaa olevansa karkeasti rasistinen.

Vastareaktiot ovat pyhää sotaa

Ehkä hieman yllättäen sama väite pätee myös islamilaiseen näkökulmaan. Epäilemättä moni harras muslimi on loukkaantunut kuvista kuullessaan, mutta tieto niistä ei ole levinnyt spontaanisti. Varsinkaan mellakat eivät ole olleet yhtäkkisen suuttumuksen tuotosta vaan ohjailtuja, kauppapakotteista puhumattakaan. Kyse on ollut tuskin tippaakaan uskonvapauden tai -rauhan ajamisesta; ennemminkin pilakuvat on nostettu keppihevoseksi islamin pyhään sotaan eli jihadiin.

Tällä kertaa pyhän sodan aloittivat tanskalaiset imaamit, jotka lähettivät syksyllä saattueita ympäri maailmaa tekemään kuvien avulla PR-työtä Tanskaa vastaan. Tulos oli toivottu, ja diplomaatit vastasivat sotahuutoon; heidän epäonnistuttuaan alkoivat mellakat. Myöhemmin tekstiviestein lähetetyissä mielenosoituskutsuissa on liikuteltu paitsi kutsuja, myös valheita. Eräiden lähteiden mukaan Pohjoismaissa on poltettu Koraanejakin

Mukana on myös maallisempi valtapolitiikka. Syyriassa tukahdutetaan pienetkin mielenosoitukset, jos hallitus ei kaipaa niitä – kuinka sitten onnistuisi suurlähetystöjen tuhoaminen? Tuhopoltoista on todennäköisesti vastuussa maan hallitus (CNN.com 5.2., HS 6.2., paperilehti).

 

Mikä on loukkaavaa? (What is offensive?)
Kuva valaisee hyvin tekstin toista pääpointtia: muslimit käyvät poliittista sotaa. Kuva on myös faktatasolla paikkansapitävä: ainakin arabimaissa juutalaisten demonisointi pilakuvissa on varsin tyypillistä (linkki 2linkki 3). Valitettavasti vielä (10.2.) ei ole löytynyt pilakuvakriisiin liittyvää kuvaa, joka esittäisi maallisen yhteiskunnan ja kristittyjen vastakkainasettelua. (Kuva: J. J. McCullough / 
Filibuster Cartoons
 4.2.2006. 

Don't understand Finnish? Do you wonder why this unarguably a bit provocative picture relating to the Mohammed (Muhammad) cartoons controversy is placed here and in what kind of context? 

Referred in just few words, the text angrily accuses the European society of being racist. The holy things of Christianity may be blasphemed with no limitations, such as in the 
Ecce Homoexhibition, but criticizing Islam is often a taboo – the Danish newspaper Jyllands-Posten was concerned of the latter issue. The text does not mock Moslems, but it critically points out that the riots and trade wars have not been spontaneous but lobbyed and arranged. Also, they are not to defend Moslems' religious feelings but to practice the Holy War, also called Jihad, against Europe.

So, the image is related to about half of the text. In the Finnish caption it is also said that the picture is factually correct: pictures demonizing Jews are common in Arab countries. Unfortunately, a cartoon that would both be related to the cartoon crisis and also present the schism between Christians and the secular society has not been found  yet (as of Feb 10).

 

 


En toki moiti muslimeja tiedonvälityksestä tai poliittisesta aktiivisuudesta. On kuitenkin tiedostettava, minkä kanssa Eurooppa on joutunut vastatusten. Kyse on islamilaisen uskonnollisen politiikan vallankäytöstä, ja länsimaihin kohdistuvan jihadin ensimmäinen tavoite on saavuttaa islamille kaikkinainen koskemattomuus Euroopassa. Myöhemmin tuskin haittaisi, vaikka islam saisi käännynnäisiä.

Ensimmäinen poliittinen vaatimus tähän suuntaan uutisoitiinkin noin neljä tuntia (!) tämän tekstin ensimmäisen julkaisun jälkeen. Britannian muslimit vaativat lakia, joka kieltää minkä tahansa kuvan julkaisemisen Muhammedista (HS 8.2.

Alistuminen vie suomettumiseen

Vaikka useimpien kristittyjen tavoin suonkin muslimeille vapauden uskoa oman sotansa voimaan, kristityn ei tule alistua sen edessä. Suosittelen maallistuneempienkin eurooppalaisten olemaan tässä kohden hyvin varovaisia, vaikka ylempänä löinkin heitä pitkin korvia. Maailmanlaajuista aatetta ei nimittäin pääse pakoon, toisin kuin hankalaa pihanaapuria – islamin korvat ja silmät ovat kaikkialla.

Jos islamilaisen valtapolitiikan kanssa lähdetään alistuvalle, myöntyväiselle ja pakoilevalle linjalle, Eurooppa on samalla tiellä kuin Suomi kylmän sodan alussa. Aikanaan oli kiellettyä arvostella liian kärkevästi Neuvostoliittoa ja kommunismia, tulevaisuudessa islam saattaa ottaa tämän paikan.

Jihadin uhka Euroopan kristityille

Pilakuvakohussa ei siis ole syytä mihinkään perääntymiseen islamilaisten maiden painostuksen vuoksi. Jos jotain pyydetäänkin vapaaehtoisesti anteeksi, tulisi samalla pyytää anteeksi kristittyjen toistuvaa loukkaamista.

Nimenomaan poliittisella tasolla kriisipyykissä on osoitettu yllättävää suoraselkäisyyttä. Pidemmän aikavälin kokemukset viittaavat kuitenkin pahaan. Saamme nähdä, miten käy, mutta ei ole hatusta heitetty arvelu, että tulevan noin 10 vuoden aikana jihad pyyhkäisee Euroopan yli. En odota kovin monien suoranaisesti kääntyvän, mutta islamin arvostelu tyrehtyy, kunhan imaamit vastapalveluksena pitävät pommimiehet kurissa.

Tässä on muistettava, että poliittiselle islamille kristityt ovat vihollisia, vaikka yksittäisten muslimien asenteet vaihtelevat. Osin tämä johtuu uskon eroista ja historiasta, mutta tilannetta pahentaa yhä enenevässä määrin se karkea väärinymmärrys, että maallistuneet länsimaat ovat kristittyjen komennossa.

Tilanne, jossa islam ei onnistu kovin pahasti horjuttamaan maallisen humanismin valta-asemaa mutta jossa Eurooppa pelkää islamia, on hyvin vakava uhka kristityille, ennen kaikkea fundamentalistisille. Turhautunut islam ja pelokas Eurooppa saattavat löytää heistä yhteisen vihollisen. Silmät kannattaa pitää auki: jos lopun ajat etenevät samaa tahtia kuin tähän asti, jo 10 tai 15 vuoden päästä kristityt saattavat olla syntipukkejaerinäisiin  yhteiskunnan ongelmiin. Tällöin vainot eivät ole kaukana.