Pääkirjoitus: Armon väärinkäyttöä ja vanhentunut testamentti?

Puolen yön maissa erään teekkarilehden toimituksen kevätjuhlissa huomasin jutelleeni jo kaksi tuntia päätoimittajan yhden ystävättären kanssa. Juhlissa liikkui melko paljon Jumalasta ja kristinuskosta vilpittömästi kiinnostuneita ihmisiä, mutta heistä useimmat lienevät olleet varsinaisesti uskosta osattomia. Myös meidän kahden keskustelu liittyi uskoon: muiden teemojen ylitse nousivat armo ja laki sekä Vanhan Testamentin asema.

Parhaiten mieleeni jäivät keskustelun aivan viime minuutit, joissa jopa minä koin onnistuneeni, vaikka muuten retoriikkani jäikin hieman kömpelöksi. Keskustelukumppanini käsitys armollisuudesta paljastui noina minuutteina tyypilliseksi nykyhötöksi: itse kunkin piti elää hyvin ja oikein ollakseen hyvä ihminen, mutta Uusi Testamentti oli mukamas laskenut moraalin vaatimuksia. Kun muistutin murhaajasta, jonka Jeesus armahti ristillä, tämä nuori nainen yllättyi, suorastaan pelästyi: "Mutta tuohan on armon väärinkäyttöä!" Kovin paljon enempää hän ei sanonut, koska oli aiemmin vedonnut, että juuri Jeesuksen opetukset ovat Raamatussa hyvin tärkeitä.

Seuraavana aamuna avasin Raamattuni peukalotuntumalta, ja eteeni jäivät Luukkaan evankeliumin 16. ja 17. luvut. Aukeama sopi kuin nyrkki silmään edeltävään yöhön. Jeesus sanoi: "Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista" (Luukas 16:31). Toki me kristityt luemme Vanhaa Testamenttia ikään kuin "Uuden kautta", kuten kliseisesti sanotaan, mutta VT on edelleenkin tavattoman tärkeä – ei vanhentunut. Jos ihminen ei ota todesta "Moosesta ja profeettoja", siis VT:n kertomuksia, hän ei voi todella uskoa Jumalaan eikä häntä saa kääntymään edes ihmetempuin. Tämän kertoo Jeesus.

Murhamiehen armahtaminenkaan ei ollut armon väärinkäyttöä, päinvastoin. Jumalan suunnitelmaan kuuluu ehdoton laki ja täysi armahdus – ja sen ehtona on Jeesus Kristus. Sen sijaan armon kääntäminen löyhäksi moraaliksi ja riettaaksi elämäksi ei sovi peliin. Tästä sekä Uusi että Vanha Testamentti ovat harvinaisen yhtä mieltä.