Jätän sulle

Joissakin piireissä uskoon tuleminen tarkoittaa sitä, että antaa elämänsä Jeesukselle: antaa elämänsä Jeesuksen hallintaan. Kieltämättä niillä kahdella tapahtumalla on paljon yhteistä ja ne tietenkin kuuluisivat yhteen. Luulen kuitenkin, että en ole ainoa ihminen maailmassa, jolla on uskonelämän aikana ollut vaikeuksia tuossa jälkimmäisessä puolessa.

Vaikein yksittäinen kysymys minulle oli seurusteluasiat. Minulla oli jonkun verran ajatuksia siitä, millaisen haluaisin puolisoni olevan; mitkä asiat olivat mielestäni tärkeitä ja mitkä eivät. Enkä tasan luottanut Jumalan arvostelukykyyn löytää minulle odotuksia vastaava puoliso.

Arvelin, että Jumalalla on omat intressinsä siitä, millaisen puolison hän minulle haluaisi antaa, ja arvelin, etten olisi niistä tavoitteista samaa mieltä. Niin, ja se, jos tuon puolison vielä pitäisi olla jo valmiiksi uskova, niin sehän rajoittaisi vaihtoehdotkin murto-osaan ...

Kun olin ollut hiukan vajaan vuoden uskossa, Jumala johdatti minut tilanteeseen, jossa oli pakko tehdä valinta: halusinko seurata Herraani, maksoi mitä maksoi. Tuossa tilanteessa sain vielä kuulla hyvän joukon kauhuskenaarioita siitä, mitä tuo seuraaminen vielä saattaisi tarkoittaa. Mutta Jumala oli myös valmistanut minua jo jonkun aikaa, eikä kysymys tullut täytenä yllätyksenä.

Ja niin minä halusin. Ja kun olin sen päättänyt, tärisin peloissani 11 tuntia miettien, mitäköhän nyt mahtaisi seurata.

Pian tuon jälkeen seurusteluasiatkin etenivät johonkin suuntaan: olin ihastunut erääseen uskovaan nuoreen naiseen, ja ihastukseni sai myös vastakaikua. Itse asiassa, vaikken pidä itseäni erityisen ihastuttavana, asiat olivat aina ennenkin toimineet noin: jos ihastuin johonkuhun, kyllä hän myös varsin pian ihastui minuun.

Kuitenkin ihastukset ja suhteenaloitukset olivat aina menneet karille, joskus jopa aivan yliluonnollisen oloisesti, mutta olin kyllä myös oppinut näkemään syyt siihen: kaikissa noissa suhteissa oli jotakin, joka ei varmasti ollut Jumalan mielen mukaista.

Tällä kertaa kaikki oli kuitenkin toisin. En keksinyt mitään, mistä Jumalalla voisi olla valittamista. Olihan ihastukseni uskossa, ja olin rukoillut asiassa Jumalan tahdon tapahtumista.

Sitä yllättyneempi olin, kun tuo suhde meni karille yliluonnollisimmin kaikista: eräästä päivästä alkaen meille molemmille vain tuli paha olo jo siitä, jos toinen oli edes samassa huoneessa.

Tuollainen jos mikä tekee seurustelun mahdottomaksi ja on omiaan karsimaan ihastustakin. Purnasin asiasta rukouksessa Jumalalle ja kysyin "Miksi?" Jumala vastasi laskemalla aivan yliluonnollisen rauhan tunteen päälleni. Se sai minut purnaamaan entistä enemmän; en minä ollut pyytänyt rauhaa, vaan kysynyt "Miksi?"

Kun Jumala ei kuitenkaan ole minun vallassani, jouduin tyytymään vastaukseen. Ajallaan, ihastusten mentyä, tuo toisen läsnäollessa ollut yliluonnollinen paha olokin sai taas kadota. Silloin törmäsin Think Twicen lauluun Jätän sulle, ja sen sanoitukset kolahtivat.

En ehkä ollut maailman myötämielisin ihminen jättäessäni elämäni lisäksi myös kaikki unelmani Jeesukselle, mutta pakon edessä olin hyvin vilpitön.


      Kun ilta viilenee
      jää mieli hetkeks paikoilleen.
      Kun mennään nukkumaan
      on hetki aikaa miettii maailmaa.
      Käyn läpi päivän tapahtumat yhden kerrallaan.
      Mietin mitä huominen tuo tullessaan?
      Miksi taistelen,
      miksen usko enää ihmeeseen?
      Kaiken saat sä ajallaan,
      kun vain toivon laitat Jumalaan.
      Jos ois rahaa, jos ois valtaa unelmat vois toteuttaa.
      Onnellinen oisinko mä kuitenkaan?
      Mun elämäni haaveet,
      mun unelmat ja toiveet,
      kaikki ne annan olla
      ja jätän sulle, jätän sulle.
      Otathan kaiken vastaan?
      Vain sinä ainoastaan
      pystyt ne hoitamaan.
      Ne jätän sulle, jätän sulle, Jeesus.
      

Aika kului. Herrani toi minulle Jyväskylästä asti puolison, joka on kaikkea, mitä ikinä osaisin toivoa, ja parempaa, kuin ikinä osasin. Enkä minä edes itse maailman parasta tunnistanut, enkä koskaan edes ihastunut, mutta Herrallani oli omat tapansa minut vakuuttaa, ja nyt saan rakastaa ihaninta puolisoa, jota maa päällään kantaa. Olen saanut ja saan kaiken ajallaan.

"Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen." (Ps. 55:22