Lasten valtakunta

Pieni merenneito ja isoäiti keskustelivat:

"Elleivät ihmiset huku, elävätkö he ikuisesti? Eivätkö he kuole kuten me täällä meren pohjalla?"

"Kyllä he toki kuolevat!" sanoi isoäiti, "ja heidän elinaikansa on lyhyempi kuin meidän. Me voimme elää kolmesataa vuotta, mutta kun me sitten lakkaamme olemasta, meistä tulee vain vaahtoa meren pinnalle – – Mutta ihmisillä on kuolematon sielu, se jää eloon, kun ruumis on haudattu; se nousee ilmojen halki säteilevien tähtien luo!"

"Miksemme me ole saaneet kuolematonta sielua?" kysyi pieni merenneito murheissaan. "Minä antaisin kaikki sadat elinvuoteni, jos saisin yhden ainoan päivän olla ihmisenä ja sitten pääsisin taivaan maailmaan!" Isoäidin vastattua pieni merenneito jatkoi: "Minun täytyy siis kuolla ja hävitä meren vaahdoksi! Enkö minä millään voi hankkia itselleni kuolematonta sielua?"

"Et", sanoi isoäiti, "paitsi jos joku ihminen rakastaisi sinua – – Jos hän koko sielustaan ja mielestään kiintyisi sinuun ja lupaisi sinulle ikuista uskollisuutta."



Tarinan lopussa ihmiseksi muuttunut merenneito kuolee ja päätyy ilmantyttärien luo, jotka voivat ansaita kuolemattoman sielun ja ikuisen onnen tekemällä kolmesataa vuotta hyviä töitä. Myös sadut kultakaupungeista, toiveet täyttävästä hengestä ja kaiken kestävästä rakkaudesta ovat osa lasten maailmaa. Aikuisille se on mielikuvitusta. Jos tosiaan voisit saada ikuisen elämän maailmassa, jossa kaikki on mahdollista, ottaisitko tarjouksen vastaan?



"Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta", sanoi Jeesus, ja jatkoi "Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse."

"Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan." Jeesus lupasi, että jokainen etsijä löytää ja saa tuon valtakunnan ohella kaiken tarpeellisen.

"Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon. Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen."



Kerran fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta saapuu"Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä' tai 'Se on tuolla'. Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne." Tie valtakuntaan on Jeesus itse: "Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen."



Jumalan lupauksen mukaisesti taivasten valtakunta voi olla todellinen hänen lastensa elämässä – missä tahansa. Tuon valtakunnan kuningas on Jeesus, jonka nimeen vedoten valtakunnan lapsilla on valtuudet ja voima hallita tätäkin maailmaa: "Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta isän kirkkaus tulisi julki Pojassa."

Jo maankin päällä elämä Jumalan valtakunnassa on elämää ilon, rauhan ja rakkauden valtakunnassa. Lapsensa Jumala tekee vapaiksitämän maailman kahleista: "Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus."



Pihikään Jumala ei ole. "Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää." Jos Jumalan rakkaus ja anteliaisuus riippuisi hyvyydestämme, tilanteemme olisi toivoton, "sillä jokainen on syntiä tehnyt ja Jumalan kirkkautta vailla".

Onneksemme ikuinen elämä Jumalan valtakunnassa ei kuitenkaan perustu omiin tekoihimme. "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala tullut maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen."



Eikä tämä ole satu. Sen huomaa ken kokeilee.