Sotaväen erikoisreservijoukon sotilas

Sotaväen erikoisreservijoukon sotilas

"Aseen-to!" Sireeninnahkakengät kopsahtivat alttiisti, refleksinomaisesti yhteen. Sotilas jäi tarkkaavaisena odottamaan seuraavaa komentoa. Tiukka, leveä nahkavyö hänen kupeillaan paljasti säälimättä totuuden, kun veltot, rasvan suojaamat lihamassat pakenivat sen puristavasta otteesta.

Sotilas oli puettu haarniskaan, joka teki hänet kelvolliseksi kantamaan voittamattoman sotaväen jäsenen arvonimeä. Toisessa kädessä oli tulenkestävä kilpi, jossa komeili sotaväen tunnus – siinä kiteytyi yhteinen usko heimon Suojelijaan. Kypärässä oli pelastuksen merkki; auringon valossa se kimalsi häikäisevästi. Vyöllä riippuva kaksiteräinen miekka oli hiottu teräväksi kuin pistävä sana. Seitsemäs varuste oli kätketty sotilaan sisään. Moni luuli, että kyseessä on sisu, rohkeus tai taistelutaito, mutta sotilas tiesi salaisuutensa paremmin: suora ja jatkuva yhteys sotaväen Päämieheen. "Lepo!"

Päiväkäskyn jälkeen toimet jatkuivat. Toinen puoli väestä teki työtä ja toinen vartioi. Jatkuva valmiustila vaati pitämään sota-asua jatkuvasti päällä – jopa nukkuessakin. Vartijat oli aseistettu keihäillä, kilvillä, jousilla ja rintahaarniskoilla. Rakentajilla oli miekka, taakkojen kantajilla ja kuorman kuljettajilla taas keihäs toisessa kädessä. Torvensoittaja kulki työnvalvojan vierellä aina valmiina puhaltamaan merkkisoiton.

Hän oli syntynyt Baabelin virtain vierillä. Hänestä oli koulutettu muurari; sillä ammatilla kun elätti itsensä. Pakkosiirtolaisten perillisenä hän oli kuullut monta tarinaa kotimaastaan, Kuninkaan kaupungista ja temppelin loistosta. Ja aina kertoja viittasi profetiaan, jonka mukaan heidän heimonsa palaisi kerran takaisin lupauksien maahan. Nämä tarinat yhdistivät muukalaiskansan, kutsuivat sen jäseniä liittymään reserviin – mihin sitä tarvittaisiinkaan – ja valmistivat tulevaan päivään.

Kun kutsu viimein tuli, hän oli heti valmis lähtemään. Matkareitti kulki kuivinta erämaata kiertäen. Seurue varjeltui vihollisten hyökkäyksiltä ja väijytyksiltä tiellä.

Perillä hänet sijoitettiin ammattinsa vuoksi rakennusjoukkoon, jonka tehtävänä oli pääkaupungin muurin korjaaminen. Hän suunnitteli, asetteli kiviä kivien lomaan ja koulutti vasta-alkajia. Haastavinta oli portin tekeminen, kaaren huipun kulmakiven asettaminen. Vaikka työ oli sitä samaa, jonka raskauteen ja yksitoikkoisuuteen hän oli jo Baabelissa monta kertaa kyllästynyt, se sai täällä aivan uuden merkityksen. Hän oli nyt omassa maassaan, tarinoiden pääkaupungissa, Temppelivuorella. Maa ei tosin ollut vielä vapaa, kaupunki oli keskeneräinen eikä Kuningas ollut vielä saapunut. Mutta lupaukset olivat täyttymässä ja hän sai elää niitä todeksi.

Työ oli uuvuttavaa. Mielessä pyöri vihollisen pilkka: "Mitä nuo viheliäiset juutalaiset tekevät? – – Voivatko he tehdä eläviksi poltetut kivet tuhkaläjissä?" Keskipäivän koittaessa vesikannua oli kallisteltava tiuhaan. Useamman kerran hän oli nähnyt yöllä unta virvoittavasta vedestä ja herännyt janoisena. Oliko unella sanoma? Sananlasku sanoi: "Kuin nääntyväiselle raikas vesi on hyvä sanoma kaukaisesta maasta."

Illalla pimeys tuli nopeasti. Työpäivän jälkeen uni oli makea. Tähtitaivas loisti nukkujien yllä. Hän näki jälleen unta, tällä kertaa kirkkaasta tähtijoukosta, heimosta, joka kasvaa suureksi ja väkeväksi väeksi ja johon liittyy paljon pakanoita. Se väki jatkoi työtä, muurasi kaupungin muuria, sulautui valtavan kaupungin hohtavaan rakennelmaan Kulmakiven loistaessa kirkkaimpana ...

Herättyään hän ei tiennyt, oliko nähnyt unta vai ei, saisiko hän olla rakentamassa vielä suurempaa kaupunkia, olivatko Mestarin muokkaamat elävät kivet ihmisiä, oliko Kaikkivaltias laittanut sanansa vihollisen suuhun, suodaanko hänelle armo olla esimerkkinä tulevalle polvelle, onko tavallisella työntekijälläkin paikkansa Mestarin suunnitelmissa, Kuninkaan palveluksessa, Messiaan valtakunnassa. Ainakin hän voisi mainita asiasta sotaväen Päämiehelle aamurukouksessa.

Lue myös

Lasten valtakunta



Tämän kaunokirjallisen tekstin historialliset viitteet sijoittuvat VT:n loppuaikoihin,Nehemian johtamaan paluumuuttoon Persian sydänmailta Israeliin keväällä ja kesällä 444 tai 445 eKr. (tai tarkemmin ottaen 444/445 eaa.) sekä sitä seuranneeseen Jerusalemin kaupungin muurien kunnostukseen heinä-syyskuussa samana vuonna. Aiheeseen liittynee Uuden Testamentin historiallista luotettavuutta arvioiva teksti Kertovatko evankeliumit todellista historiaa?