Tervetuloa!

 

Cross Section on kristillinen opiskelijalehti, jota julkaisee Otaniemen Ristin kilta.

 

Haluaisitko mukaan seuraavan lehden toimitukseen? Yhteystietomme löydät täältä.

 

Sivut siirretty vanhoilta sivuilta joten artikkeleissa on ongelmia sisäisten linkkien kanssa.

 

Antoisia lukuhetkiä!


 

"Singaporessa opin uskon perusasioita"

"Singaporessa opin uskon perusasioita"

23-vuotias Minna Aarnio pitää matkustamisesta. Reissuinnostus on perua jo aivan lapsuudesta: hän vietti elämästään neljä ensimmäistä vuotta Yhdysvalloissa, ja myöhemminkin matkusti vanhempiensa mukana pitkin maailmaa. Kun hän muutti lukion jälkeen Ulvilasta Espooseen, kaukokaipuu alkoi puraista pahemmin. "Vanhemmat eivät päästäneet minua lukioaikana maailmalle, joten lähdin kaksi vuotta sitten opiskelijavaihtoon Singaporeen", Minna toteaa.

Eksoottinen matkakohde tuli valittua enemmän tai vähemmän vahingon kautta. "Sain puhuttua kaksi kaveriani ympäri ja lähtemään matkaan. Halusimme paikkaan, johon pääsisimme kaikki yhdessä, ja pienen pyörittelyn jälkeen huomasimme, että kohteemme on Singapore."

Minna ei tiennyt etukäteen juuri mitään maasta, johon hän oli menossa. "Harrastan kyllä matkailua, mutta en maantietoa. Ankarasta lainsäädännöstä ja rangaistuksistakin kuulin kavereilta ennen lähtöä", hän veistelee selitystä odottamattomaan virkkeeseensä.

Tiukat kysymykset auttoivat

Vuosi Kaakkois-Aasiassa oli Minna Aarnion elämässä paitsi iso kokemus, myös kova hengellinen koulu. Itse hän kuvailee Singaporen-aikaa suorastaan käänteentekeväksi: "Suomessa minulla oli, sanoisinko, pakka sekaisin ja aika paljon. Olin uskonut Jumalaan koko elämäni ajan, mutta en esimerkiksi ollut koskaan opetellut oikein henkilökohtaisesti lukemaan Raamattua."

"On maailman suurinta valetta, että hengellinen elämä luonnistuisi pelkästään tapahtumissa mukana kulkemalla. Muistan pienestä pitäen kaikenlaisia opetuksia, mutta jos ei itse lue asioita Isosta Kirjasta, on ihan tuulen vietävänä. Kun joku tuli väittämään minulle jotakin ennen tuota matkaa, niin vetosin yleensä erilaisiin puhujiin, kun en tuntenut Raamattua. Opetuksissa on kuitenkin isoja eroja", Minna purkaa ajatuksiaan.

"Matkalla tuli iso muutos. Erilainen kulttuuri uskon asioissa nosti ensin karvat pystyyn, mutta sikäläisen kotiseurakuntani jämäkkyys kirkasti kristinuskon perusasioita minulle", Minna myöntää. "Esimerkiksi Raamattu-piirissä kelle tahansa saatettiin sanoa yhtäkkiä, että selostapa omin sanoin, mitä Paavali tarkoittaa tässä Roomalaiskirjeen kohdassa. Suomessa oli tottunut liikaa siihen, että uskonkäsitykset ovat vain yksityisasia."

Ristin killan puheenjohtaja

Teknillisen korkeakoulun vuosinaan Minna on asunut koko ajan Otaniemen teekkarikylässä. "Se on aika luonnonläheinen paikka ja kaverit ovat lähellä", hän perustelee viihtymistään. Kemian tekniikan osastolla opiskeleva nuori nainen on valinnut pääaineekseen polymeeriteknologian, ja valmistua pitäisi reilun vuoden päästä. Opiskeluihin liittyen tänä kesänä pääsee taas ulkomaillekin, kun Minna on kolmisen kuukautta tutkijana Itävallassa.

Otaniemeläiselle opiskelijalle teekkarien Ristin kilta tuli vastaan heti fuksivuonna. Jopa silloisella Cross Sectionilla oli jotain merkitystä kiltaan päätymisessä. Mutta mikä on saanut jäämään teekkariyhdistykseen – kun aina sopukaan ei ole säilynyt? "Täällä otetaan yleensä Jeesus tosissaan", Minna Aarnio vastaa. "Vaikka ihmisten kanssa onkin välillä hankalaa, täällä on kuitenkin samanhenkisiä ystäviä."

Reilun neljän opiskeluvuoden jälkeen viime syksynä Minna valittiin Ristin killan puheenjohtajan tehtävään vuodeksi 2006. Puhisehdokkaaksi ryhtyminen ei ollut aivan päähänpisto, vaikka hän ei asiaa hehkutakaan. "Olin itse miettinyt, että puhiksen tehtävät olisivat kiinnostavia, mutta jos kaverit eivät olisi ehdottaneet minua, en olisi itse ilmoittautunut."

Puheenjohtajaksi Minna Aarnio sopii siinä mielessä näppärästi, että hänen kristillinen taustansa on varsin kirjava. Ristin kilta kun on ollut perinteisesti varsin ylpeä ja tarkka yhteiskristillisyydestään – muodollisten tunnustuskuntien rajoista pyritään olla tekemättä numeroa.

"Vanhempani tulivat uskoon juuri ennen USA:n aikoja, ja Chicagossa he kävivät Willow Creekinvapaakirkossa, myöhemmin myös baptisteilla. Suomeen palatessa täkäläinen ev.-lut. kirkko tuntui heistä hieman valjulta, mutta perheemme kotiutui Kansanlähetykseen. Siellä minä ja siskonikin olemme käyneet riparit sun muut. Singaporessa puolestaan kävinpresbyteerikirkossa", puheenjohtaja summailee.

"Viimeisen vuoden aikana olen sitten yrittänyt löytää Ristin killan lisäksi jotakin varsinaisempaa hengellistä kotia, ja olen päätynyt Luther-säätiöön", Minna yllättää. Mutta mistä näin mielenkiintoinen valinta onkaan tullut, kun Kansanlähetyksen on useasti sanottu muistuttavan enemmän helluntailiikettä kuin perusluterilaisia?

"En haluaisi tehdä tästä numeroa, koska paikan nimestä tulee todella helposti väärinkäsityksiä. Minulle Luther-säätiö on tuntunut oikealta paikalta, koska koen olevani tunnustuksellinen luterilainen, ei sen jyrkemmistä syistä. Kotiseurakuntani valinta ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö kokisi uskovien yhteyttä muidenkin, kuten helluntailaisten kanssa, ja ettenkö melko usein myös vierailisi muualla", Minna perustelee.