Tervetuloa!

 

Cross Section on kristillinen opiskelijalehti, jota julkaisee Otaniemen Ristin kilta.

 

Haluaisitko mukaan seuraavan lehden toimitukseen? Yhteystietomme löydät täältä.

 

Sivut siirretty vanhoilta sivuilta joten artikkeleissa on ongelmia sisäisten linkkien kanssa.

 

Antoisia lukuhetkiä!


 

Kertovatko evankeliumit todellista historiaa?

Nykyisin historiantutkimuksessa ja teologiassa on tapana tarkastella Raamattua monessa suhteessa korostetun kielteisesti. Yleisimmin hyväksytty konsensusmielipide pitää kristinuskon perusteosta lähinnä väärennöksenä, jonka totuusarvo on rinnastettavissa muinaismyytteihin. Historiallisesti todenmukaiset seikat onkin luultavimmin lisätty kirjaan jälkikäteen.

1

Historiantutkija ja antropologi, Oulun yliopiston dosentti Juha Hiltunen on tästä selkeästi eri mieltä. "Olen tutkinut muutamana viime vuotena erityisesti etnohistoriaa, millä tarkoitetaan Euroopan ulkopuolisten kirjoituksettomien kulttuurien tutkimusta. Suullisen perimätiedon vertailu ja sen luotettavuuden arviointi on siinä tärkeää."

"Tästä näkökulmasta Uusi Testamentti ei vaikuta kansantaruilta, tuskin Vanhakaan. Suoraan evankeliumien tekstistä näkee, että tapahtumista kirjoitushetkeen on paljon, paljon lyhyempi aika kuin esimerkiksi buddhalaisuuden tai kungfutselaisuuden pyhissä teksteissä – kymmeniä vuosia eikä satoja", Hiltunen toteaa.

Juha Hiltunen "UT sisältää yksinkertaisesti aivan liikaa historiallisia yksityiskohtia ollakseen myytti, ja arkeologia tukee sen kertomia tietoja. Aivan vastikään on löydetty Siiloan lammikon oikea sijainti ja mitä todennäköisimmin myös Johannes Kastajan luola Jordanin alajuoksulta. Hieman vanhempia mutta erittäin merkittäviä jäännöksiä ovat myös Pilatuksen nimen sisältävä lattialaatta Kesareasta ja Kaifaan arkku. Lisäksi Gennesaretinjärven lähistöltä on löydetty ajanlaskun alun tienoilla rakennetun 12-paikkaisen veneen jäänteet, mikä osoittaa, että tuon ajan veneet soveltuivat koko opetuslapsijoukon kuljettamiseen", Hiltunen esittelee ja näyttää aluksen kuvaa kirjasta.

Tähän kohtaan on pysähdyttävä hetkeksi. Tuleeko viittaus veneeseen ymmärtää siten, että evankeliumien kuvaukset matkoista järvellä on kyseenalaistettu siksi, että spesifisesti ei ole osoitettu seudulla olleen veneitä?

"Kyllä. Aiemmin oli esitetty, että noin isoja aluksia ei osattu rakentaa”, Hiltunen huokaa. ”Tämä on hyvä esimerkki, että ihan kaikkea väitetään. Vasta-argumentit Raamatulle ovat usein aivan naurettavia ja varta vasten tekaistuja, eikä sellaisia kehdattaisi esittää millään muulla tutkimusalalla."

"Nykyään isoissa valtavirtapiireissä negatiivinen käsitys on niin vahva, että historiallis-kriittisen tutkimuksen periaatteet unohdetaan, kun siirrytään muiden kirjojen parista tapaus Raamattuun. Yhtäkkiä mitkään fysiikan ja logiikan lait eivät enää toimi ja alkuteksti heitetään romukoppaan. Tätä ei tehdä millekään toiselle teokselle."

Dosentti huomauttaa, että hänen asiantuntemukseensa voi suhtautua vakavasti, vaikka hän onkin joutunut räväköiden näkökulmiensa vuoksi kollegojen kanssa moneen vastahankaan. "Olen tutkinut historiallisia väärennöksiä koko urani ajan, ja myös graduni ja väitöskirjani liittyvät niihin. Vaikka tein väikkärini Perun inkakulttuureista ja gradun Keski-Amerikan intiaanien historiankirjoituksen propagandasta, olen tutustunut lähes kaikkiin muinaisiin uskontoihin ja kulttuureihin, toisiin enemmän ja toisiin vähemmän."

"Minulla on siis ikään kuin avaimet tarkastella tätä kysymystä asiantuntijana, enkä ole vielä törmännyt kerta kaikkiaan yhteenkään todisteeseen, joka olisi avoimesti ristiriidassa evankeliumien kanssa."

Evankeliumit kirjoitettu vuonna 60

Myös evankeliumitekstien kirjoitusajankohdasta Juha Hiltunen ajattelee selvästi eri tavalla kuin useimmat kollegansa. Yleisimmän käsityksen mukaan tekstit on koostettu vasta vuosien 70–110 välillä juutalaissodan ja Jerusalemin hävitystä seuranneen hajaannuksen aikana. Hiltusen mielestä ensimmäisiä luonnoksia on todennäköisesti alettu kirjoittaa varsin pian, ja synoptiset evankeliumit Matteus Markus ja Luukas ovat olleet valmiina vuoden 60 tienoilla.

"Ensimmäisen kerran varhaisempaa ajoitusta esitti historioitsija John Robinson, ja hänen ajatuksiaan käytetään edelleenkin. Argumentti on erittäin vahva ja mielenkiintoinen: Jerusalemin temppeli hävitettiin vuonna 70, eivätkä evankeliumit mainitse tapahtumasta muuta kuin Jeesuksen ennustuksen. Mitään konkreettista ei kerrota."

"Miksi siis alkukristityt olisivat jättäneet käyttämättä valtavan propaganda-aseen ennustuksen toteutumisesta? Myös uutisoinnin näkökulmasta on järjetöntä, että tapaus sivuutettaisiin. Herodes Suuren rakennuttama Jerusalemin Temppeli oli aikansa ylivoimaisesti suurin uskonnollinen pyhäkkö koko maailmassa. Tuhoa voisi verrata siihen, että Osama bin Laden heittäisi pomminsa Vatikaaniin ja räjäyttäisi koko paikan taivaaseen. Mitä siitä kerrottaisiin tänä päivänä?" Hiltunen perustelee.

Kaifaan luuarkku

"Kannattaa huomata myös, että Paavalin, Pietarin ja Jeesuksen veljen Jaakobin marttyyrikuolemista ei raportoida edes Apostolien teoissa. Kaikki nämä sattuivat joskus 60-luvulla. Toisen Jaakobin, apostoli Johanneksen veljen kuolema kyllä mainitaan, mutta se oli 30- tai 40-lukua."

Juuri evankeliumien varhaista syntyä Juha Hiltunen pitää arkeologian ohella merkittävimpänä perusteena niiden autenttisuudelle. "Vaikka hetken ajaksi oletettaisiin, että tekstit ovat peräisin jostain hieman vuoden 70 jäljestä, niin juutalaissodasta huolimatta Palestiinassa on ollut pilvin pimein porukkaa, joka oli seuraamassa Jeesuksen toimintaa. Jos tuohon aikaan olisi alettu levittämään keksittyjä sepustuksia, kukaan ei olisi uskonut vaan homma olisi naurettu pellolle."

"Asiaa voisi verrata Juudaan evankeliumiin, josta on tänä vuonna tehty iso kohujuttu. Se on kirjoitettu vuoden 180 paikkeilla eli 150 vuotta tapahtumien jälkeen – väliin mahtuu noin viisi sukupolvea! Nykyaikaan siirrettynä, millaista lopputulosta voisimme olettaa, jos joku lahko Lapin perukoilla nostaa yhtäkkiä arvoon vaikkapa Grigori Rasputinin ja yrittää muodostaa hänestä kuvaa? Mitään nettiä ei siis saa käyttää, vaan pelkkää suullista tietoa."

"Kanonisten evankeliumien kirjoittajina on kuitenkin kaksi silminnäkijää ja kaksi silminnäkijöiden avustajaa. Lisäksi on turha olettaa, että Jeesuksen yleisön joukossa ei olisi tehty muistiinpanoja. Pari vuosikymmentä sitten ajateltiin, että tuona aikana tavallinen rahvas ei osannut kirjoittaa, mutta uudempi tutkimus on paljastanut, että lukutaito ulottui keskiluokkaan kohtuullisen hyvin. Tarkoista prosenttiluvuista ei tarvitse saivarrella, sillä tuhansien ihmisten joukossa on ollut aivan varmasti muistiinpanovälineitä", Hiltunen korostaa.

"Me emme meinaa nykyisin älytä, kuinka paljon kirjoituksia tuolla alueella liikkui, koska papyrus hajoaa eikä kääröjä ole enää saatavilla. Mitä me oikein luulemme – tuoltahan maailman kirjoitustaito on peräisin!" alkuperäiskulttuurien dosentti muistuttaa piikikkään oloisesti.

Tarkemman syntyhistorian osalta Hiltunen on pitkälti suomalaisen Risto Santalan ja saksalaisen Carsten P. Thieden [*] linjoilla, jotka esittävät perimätietoaineiston pohjalta Luukkaan evankeliumin ehtineen lopulliseen asuunsa ensimmäisenä. Teoksen omistuspuhe jakeessa 1:1 kuitenkin viittaa "moniin, jotka ovat jo laatineet kertomuksia" – miten tämän voisi tulkita?

"Luultavasti siten, että muilla on ollut eräänlaisia skriptejä, luonnoksia, joista Luukas on tehnyt lopullisen version ensimmäisenä. Tarkkaa vuotta emme tiedä, mutta olen käyttänyt kalvoissani lukua 59", Hiltunen miettii. "Markus ja Matteus ovat valmistuneet pian tämän jälkeen. Johanneksen evankeliumi on tehty lopulliseen muotoon myöhemmin, ehkä 90-luvulla Patmoksella tai Efesossa, vaikka senkin työstäminen on aloitettu ennen juutalaissotaa."

"Joka tapauksessa Luukas on evankeliumeista selkeästi tarkin. Erityisesti Jeesuksen vertauksissa jokainen yksityiskohta täsmää sen ajan kulttuurin ja elämäntapojen kanssa. Luukas muistuttaa monin osin jopa puoliammattimaista historiankirjoitusta."

Ihmeitään myöten totta?

Hiltuselle edes suuret ihmeet eivät ole ongelma. Päinvastoin historiantutkija korostaa, että niiden todenperäisyyttä on epäilty laajemmin vasta viimeiset pari sataa vuotta. "Esimerkiksi voidaan ottaa 5 000 miehen ruokkimisihme. Jos se olisi ollut jekku tai pila, opetuslasten olisi pitänyt pyytää aivan valtava määrä kalaa, hankkia leipää ja piilottaa ruoka pusikoihin. Yöksi olisi pitänyt järjestää vartio rosvojen ja villieläinten pysäyttämiseksi, ja seuraavana päivänä kala olisi ollut jo pilaantunutta lämpimän ilmanalan vuoksi."

"Tälläinen ei olisi onnistunut millään, eikä sepittäminenkään olisi mennyt läpi. Jeesusta oli seuraamassa ihmisiä joka puolelta Palestiinaa, ei vain Galileasta; hänen toiminnastaan tiesi koko maa. Kukaan ei olisi ottanut kristittyjä vakavasti, jos kertomus olisi valhetta. Siellä yksinkertaisesti on tapahtunut jotakin ihmeellistä", Hiltunen päättelee."

Evankeliumit eivät kuitenkaan esitä täysin yhteneväistä kuvausta Jeesuksen teoista. Asia voi häiritä, vaikka ennakkoasenne Raamattuun olisikin neutraali. Hiltunen pitää ongelmaa näennäisenä ja etsii mapistaan piikikkään sitaatin: "Monet tuntuvat odottavan evankeliumien historiankirjoitukselta ehdotonta keskinäistä yhtäpitävyyttä, aivan kuin jonkun olisi pitänyt kulkea Jeesuksen perässä videokameran kanssa."

Historiantutkijana Hiltunen huomauttaa, että tämä ei ole realismia. "Jokaisella kirjoittajalla on omia pieniä painotuksiaan ja henkilökohtaisia muistikuvia. Mitä hyötyä olisi lukea identtistä tekstiä neljään kertaan? Tosiasiassa yhtäkään muuta 2000 vuotta vanhaa henkilöhistoriaa ei ole raportoitu yhtä tarkasti ja yhtäpitävästi."

"Kohtuulliset erot evankeliumien välillä lähinnä perustelevat niiden aitoa alkuperää”, Juha Hiltunen jatkaa. "Esimerkiksi Matteuksella, jonka uskotaan olleen Jeesuksen opetuslapsi Matteus, on paljon raha-asioihin liittyviä kappaleita. Hän omaksui helposti omaan ammattiinsa eli veronkeräämiseen liittyvät opetukset. Luukas, joka oli lääkäri, taas painottaa monessa kohtaa sairauksien ja riivaustilan eroa, mikä ei ollut useimmille sen ajan ihmisille lainkaan selvä asia."

Hiltunen ja Elvis

Nouseva trendi

Juha Hiltunen arvioi, että realistinen suhtautuminen Raamattuun on historiantutkimuksessa hiljalleen nouseva trendi. "Monet ihmiset ovat tympääntyneitä tähän digitodellisuuteen, jossa varsinkin nuorille tarjotaan vaikka mitä viihdepakettia ja kaikki on valmiiksi pureskeltua hampurilaista. Itse ei tarvitse ajatella mitään. Käyttämällä omaa intuitiota löytyy usein ihan hyviä ajatuksia, ei muodista ja massan mukana kulkemisesta." Tutkija on kokenut itsenäisestä työstä myös toisenlaisen hyödyn: "Dosenttina voin olla pikkaisen yksinäinen susi, enkä ole niin sidottu yleisiin paradigmoihin. Tällä tavoin näkemyksensä voi esittää suoremmin", toteaa Hiltunen.

"Toisaalta nykyisinkin olisin mielipiteineni arvostettu professori missä tahansa Amerikassa. Euroopassa kaikki, mikä liittyy Raamattuun, pitää lakaista maton alle. Samaan aikaan suuret massat huijataan luulemaan, että totuus löytyy gnostilaisista kirjoituksista ja Dan Brownin ideoista [**]. Kaukana siitä, todisteet puhuvat sen puolesta, että Raamattu on todellista historiaa."

 


[*] Time-lehden kommentaari Thiedestä. Tutustu myös Thieden kirjoittamaan Magdalenin papyrusta ja Matteuksen evankeliumia koskeva artikkeliin

[**] Linkitetyn artikkelin on kirjoittanut Timo Eskola. Lainaus: "Kirjan [Da Vinci-koodin] synnyttämä keskustelu osoittaa, että suurin ongelma taitaa olla lukijoissa, ei romaanissa. Jotkut lukijat ovat niin hurahtaneet romaanissa vilahtaviin aatoksiin, että he ovat muodostaneet oman käsityksensä historiasta sen avulla. Lukijakunnassa on siten tapahtunut melkoinen muutos. Ihmiset eivät osaa enää erottaa satua todellisesta historiasta. He ovat myös valmiita hylkäämään Raamatun selvän historiallisen sisällön ja korvaamaan sen mielikuvituksen luomalla kertomuksella."